Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kesä!!!

Viime viikon alussa kyllästyin. Kesä saa nyt jo tulla ja yöpakkaset loppua. Sisuunnuin ja päätin, että kyllä kasvit (tai no osa niistä) saa luvan selvitä, jo oikeissa paikoissaan. Istutin tomaatit, osan yrteistä ja kesäkurpitsaa oikeisiin ruukkuihin. Kaikki edellä mainitut alkoivatkin jo hieman kiukutella liian pienistä ruukuista. Ja allekirjoittanut alkoi kiukutella purkkien edestakaisin raahaamisesta.

Pari yötä peittelin harsoilla kultamussukoita ja loput säilöin minikasvihuoneeseen. Ja tadaa, tämä kiukustuminen auttoi: kesä totta tosiaan saapui. (No siis, eihän se nyt varmastikaan oikeasti auttanut, mutta anyway). 
Ja koska koskaan ei tiedä, ovatko nämä tämän kesän ainoat lämpimät päivät, niin onhan niistä pitänyt nauttia. Hampurilaiset syötiin pihalla (vaikkei aurinko sinne enää paistanutkaan niin myöhään, mutta lämmin oli silti) ja aamutee on nautittu aamuauringossa. Itse olen fillaroinut ympäriinsä hymyillen sille, että t-paidallakin on vähän kuuma, ja H on hymyillyt golfkentäll…
Uusimmat tekstit

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa).

Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii.

Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppujen lo…

Retkellä Palakoskella

Viikonloppuna oli lämpöä. Aurinkoa. Kesä. Tai ainakin melkein kesä. Mieletön fiilis, joka sai meidät pakkaantumaan autoon ja suuntaamaan metsäretkelle. Hieman omia ajatuksiani vastaan sotii se, että menemme ensin autolla paikkaan x, että pääsemme retkelle luontoon. Ilman mitään kulkuvälinettä ei meiltä kuitenkaan metsään pääse ja ikävä kyllä julkisilla menisi hieman turhan kauan meidän ylitäydessä elämässä. Hyväksyn siis tämän epäloogisuuden.

Tällä kertaa halusimme jonkin uuden retkipaikan Nuuksion, Porkkalanniemen tai Uutelan sijasta. Retkipaikka.fi -sivusto olikin tässä hyvä apuri. Muistin ystäväni käyneen jossakin Veikkolan lähistöllä retkeilemässä, joten Retkipaikka.fi:n kartasta etsiskelin lähistöllä olleet paikat ja retkikohteeksi valikoitui Palakoski, joka on juuri ja juuri Vihdin puolella. 
Palakosken virkistysalue oli alue, johon ei todellakaan oltaisi eksytty vahingossa. Ensin käännyttiin pienelle tielle, josta käännyttiin pienemmälle tielle ja vielä pienemmälle... Mutta kyl…

Liikuntaan koukuttautuminen

Liikunta ei k o s k a a n ole ollut mun ykkösjuttu. Kateellisena kuuntelen niitä ystäviä ja tuttavia, jotka saavat liikunnasta niin suurta mielihyvää, etteivät voi olla harrastamatta sitä. Juu, en minä. Mä saan paljon enemmän mielihyvää hyvästä kirjasta, hyvästä ruoasta ja hyvästä viinistä. Hyviä asioita kaikki, mutta eivät varsinaisesti edistä pitemmän päälle terveyttä. Ainakaan fyysistä terveyttä.

Vuosien saatossa olen kuitenkin oppinut itsestäni aika paljon. Muun muassa sen, että jos liikunnasta tulee sopivasti rutiini, harrastan sitä suhteellisen ahkerasti. Aluksi vaan pitää saada itsensä koukutettua siihen rutiiniin. Itseni tapauksessa se tapahtuu parhaiten niin, että pyrin tietoisesti olemaan ajattelematta koko liikuntaa. Laitan illalla valmiiksi salikassin tai uimakassin ja otan sen aamulla töihin mukaan. Töistä tullessa suuntaankin sitten harrastamaan liikuntaa. En tee siitä etukäteen itselleni suurta numeroa ja yritän huolehtia, että olen varmasti syönyt riittävästi töissä ja…

Lohi-avokadoceviche

Sen lisäksi, että pääsiäisviikonloppuna söimme itsemme onnellisiksi Sinnessä (lue siitä täältä), niin nautimme myös ystäväpariskunnan kanssa illallista meillä kotosalla. Menimme tällä kertaa osittain tutuilla ruokalajeilla.

Alkupalana munakoisokeittoa (ohje löytyy täältä, tosin olemme huomanneet tässä aikojen saatossa, että tämä keitto kannattaa valmistaa jo edellisenä päivänä. Maku paranee entisestään) ja pääruokana täysin maidotonta sienirisottoa. Tällä kertaa teimme kuitenkin myös toisen alkupalan, joka oli uusi kokeilu: .

Lohi-avokadoceviche (4:lle)
n.150g tuoretta lohta 1 - 2 limen mehua 1 pieni punasipuli 1 punainen chili
tuoretta korianteria kourallinen 1 avokado hieman suolaa ja pippuria
Pilko lohi pieniksi paloiksi (tyyliin 1cm x 1 cm) ja varmista, ettei mukana ole ruotoja. Laita palat kulhoon ja purista päälle limemehu. Laita kulho jääkaappiin ja anna lohen kypsyä n. 3 tuntia. Pilko punasipuli, chili ja korianterin lehdet pieniksi ja lisää kulhoon. Mausta myös tässä vaiheessa …

Porvoo: Sinne

Pääsiäisviikonloppuun mahtui tänä vuonna paljon pieniä juttuja. Yksi niistä oli pikainen 20 tunnin reissu Porvooseen. Varasimme Airbnb:n kautta yksiön keskustassa (miten emme ole aiemmin tätä keksineet, oli nimittäin todella kätevää) ja suuntasimme Porvooseen lauantai-iltapäivällä. Koko reissun päätapahtuma oli mennä syömään Sinneen, mutta toki ehdimme sitä ennen kierrellä hieman vanhaa kaupunkia ja nauttia tunnelmasta.

Mutta siis, se Sinne (kurkkaa sivut täältä). Jos et ole ikinä ollut, niin suuntaa sinne (tai Sinneen), jos vaan mitenkään mahdollista. Tämä oli toinen kerta kyseisessä ravintolassa ja toinenkaan kerta ei tuottanut pettymystä (tällaisia ravintoloita ei ole tiellemme osunut kovin montaa). Ensimmäiseltä kerralta olimme jääneet miettimään jälkkärin salmiakkilastuja ja kysäisimmekin niistä kokilta. Nyt pitääkin kokeilla joskus kotonakin. Lastut olivat nimittäin ainakin aika yksinkertaisen kuuloisia: salmiakkijauhetta marenkiin, joka levitetään ohueksi levyksi pellille ja pa…

Mehudisko

"Meil on disko, disko, disko, mehudisko, disko, disko"
Tai oli. Ja Tean Mehudisko-kappaleen lisäksi illan hitti oli vanha kunnon Macarena. 
Alamittaisten kanssa järjestimme siis ikioman diskon, jonne saapuivat myös naapuruston muut lapset. Diskotunnelma saatiin aikaiseksi ripustamalla kattoon Tigerista ostetut diskovalot (pyörivät värikuviot katossa ja lattiassa) ja pistämällä pöytä koreaksi. Todellisuudessa nämä olivat kyllä helpoimmat tarjottavat ikinä: mehua, poppareita ja karkkia. Ja sitten se tärkein: kiemurapillit mehulaseissa. Spotifyyn tehtiin oma soittolista, joka sitten täydentyi illan mittaan. Loppujen lopuksi alamittaisten valinnat olivat suurimmaksi osaksi mun lapsuuden ja teini-iän hittejä. Maailma muuttuu hitaasti.

Tanssilattialla vedettiin mitä hienoimpia muuveja ja kikatettiin. Kahden tunnin päästä alakerta oli täynnä hikisiä ja väsyneitä alamittaisia ja aikuisten pää oli kyllästetty macarenalla... 
Helppoa (kiitos Tigerin) ja kivaa. Uutta diskoa jo tilattii…