Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2011.

Kuntoiluviikko

Tämän viikon pyhitin kuntoilulle ja terveelliselle (ainakin suhteellisen) ruoalle. Ei karkkia, ei sipsejä, ei jäätelöä eikä alkoholia (kieltäydyin jopa yhdestä terassikutsusta tämän takia). En kuitenkaan elänyt viikkoa negatiivisten asioiden kautta vaan enemmänkin positiivisten. Etsin iloa liikunnasta, hyvistä salaateista, hedelmistä ja marjoista.

Ja viikko sujui hyvin. Olin etukäteen myös päättänyt, että jos mieleni tekee kovasti (kaupan ulkopuolella) jäätelöä, limsaa tai jotain muuta herkkua, niin voin sellaisesta nauttia. No, suuria mielitekoja ei tullut :). Viikon aikana tuli syötyä paljon salaatteja  ja viikon paras löytö oli Filos: Balsamic Cream. Loistava kastike mozzarellasalaatille.

Iltapalaksi tuli useimpina iltoina nautittua marjasmoothieta:
200g pakastemarjoja (mansikoita, viinimarjoja, tyrnejä)
hieman kotimehutiivistettä
banaani
hieman kaurahiutaleita
150g maustamatonta jogurttia

Marjojen annoin ensin hieman sulaa ja sen jälkeen kaikki sekaisin pirtelökannussa.


Ja liiku…

pienistä ystävällisistä eleistä

Kävin ystäväperheen kanssa Sealifessa. Alle 2-vuotias lapsikin sai ihastuttavan paljon irti kyseisestä paikasta. Sitä oooh-huokausten määrää :). Kävelimme myös hieman Lintsillä ympäriinsä ja siellähän pienimmän reissaajan yleisin kommentti oli hujhujhuj.

Matkasimme takaisin keskustaan ratikalla ja seisoskelin kahden vanhemman rouvan vieressä. Toinen heistä ei ollut muistanut piippauttaa lippuaan ratikkaan tullessa ja oli hieman peloissaan sitten tarkastajien varalta. Ilmeisesti hänen jalkansa olivat kuitenkin sen verran huonossa kunnossa, ettei hän voinut oikein lähteä liikkeelle uudestaan. Toisella rouvalla oli kävelykeppi ja ilmeisesti hänkin oli aika huono kävelemään. Tämä kävelykeppirouva sitten kuitenkin päätti lähteä piippauttamaan ystävänsä lipun. Tässä vaiheessa itse sitten kysyin, että kävisikö, jos mä kävisinkin piippauttamassa lipun, niin ei kenenkään tarvitse nousta. Ja kävihän se. Palauttaessani lipun jäin sitten juttelemaan rouvien kanssa. Ja rouvat kiittelivät kovin ja …

yllättävä Lidl

Viikonloppuna kuuntelin muutaman kaverin kehuja Lidlistä. Heidän paikallisestaan. Kävin sitten lähi-Lidlissä ja en saanut mitään suuria kiksejä. Juurikin samat tuotteet kuin ennenkin. Vihannekset hieman ylikypsiä. ei hyvä. Päätin sitten kuitenkin antaa toiselle suhteellisen lähellä olevalle Lidlille mahdollisuuden ja tein pyöräretken sinne. Ja wohoo, yllätyin. Tässä Lidlissä (ilmeisesti aika monessa muussakin tällä hetkellä) oli todellakin paikan päällä paistettua leipää. Tosin leipä oli ilmeisesti rahdattu raakapakasteena (tai jotain) Saksasta, koska aika monessa luki "valmistettu Saksassa". Mutta tuore leipä oli aivan yhtä hyvää kuin kahdessa vallitsevassa kauppaketjussakin ja halvempaakin se oli... ja valikoima oli aika hyvä.  Myös vihannestiski oli aika kivan näkönen: vihanneksia ja hedelmiä oli paljon ja ne oli tuoreita. Ja grillilihavalikoima oli myös aikasta hyvä ja mozzarella huomattavasti halvempaa kuin näissä kahdessa vallitsevassa kauppaketjussa.

Puolisoni on vii…

Kesän kirjoja osa 2

Lisää kesälukemistoa.

Leena Lehtolainen: Väärän jäljillä
Olen aina tykännyt Lehtolaisen Maria Kallio -romaaneista. Tämäkin oli mukavaa luettavaa. Tosin ilmeisesti olen jättänyt jonkin edellisen osan lukematta, koska kirja viittaili tapahtumiin, joista en ollut selvillä. Maria Kallio -romaanit ovat kolahtaneet aina minuun myös tapahtumapaikkojensa vuoksi. On kiva lukea paikoista, jotka itse myös tietää.

Joy Fielding: Missä olet?
Yhdistettyä hömppää ja jännäriä. Ihan toimivaa siis. Tarina vei mukanaan ja loppuratkaisu oli yllättävä, tosin sen jälkeiset tapahtumat olivat hieman pliisuja. Tykkäsin anyway.

Thomas Harris: Nuori Hannibal
Kirja kertoo, kuinka Hannibalista tuli se, mikä hän on Uhrilampaissa. Teksti oli toisaalta aika karmaisevaa ja raakaa, mutta ei kuitenkaan liikaa. Tarina oli karmeudessaankin koskettava.

Ilkka Remes: Shokkiaalto
Tykkäsin aikanaan kovasti Remeksen ekoista kirjoista, uudemmat eivät sen sijaan ole oikein vakuuttaneet. Shokkiaallosta kuitenkin tykkäsin enemmän …

empiiristä tutkimusta

Pyöräilin tänään reilut 20km. Aikana kuluksi päätin hieman laskeskella kypäräpäisiä pyöräilijöitä. Ja täytyy kyllä sanoa, että tulokset olivat aika masentavia. Vastaan tuli yhteensä 78 pyöräilijää, joista vain 36:lla oli kypärä. Siis vain 46 prosentilla....  Kypärättömissä oli niin naisia kuin miehiä, niin eläkeläisiä, työikäisiä kuin nuoriakin. Lapsia ei pahemmin vastaan tullut. Haluaisinkin uskoa, että vanhemmat laittavat lapsensa kuitenkin käyttämään kypärää vaikkeivat itse käytäkään. Aika usein itse asiassa tulee vastaan perheitä, joissa lapsilla on kypärät, mutta aikuisilla ei... Vanhempien esimerkin voima on kyllä sen verran suuri, että äitinä tai isänä hieman miettisin sitä omankin kypärän käyttöä...

Lisäksi miettisin ihan jokaisena kypärän käyttöä hieman oman pään kannalta. Eihän ne nyt niin tyylikkyyden huipentumia ole ja hiuksetkin voi mennä lyttyyn, mutta suhteellisen suuri apu siitä kuitenkin on onnettomuustilanteessa. Liikennevakuutuskeskuksen vuosiraportista 2009 (täält…

Feta-kasvispiirakka

Tätä piirakkaa on tullut muokattua ja muokattua. Tällä hetkellä resepti on tämä:

Feta-kasvispiirakka
Pohja:
100g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
1 rkl kylmää vettä

Sekoita pohjan ainekset keskenään. Vesi viimeisenä.

Täyte
n. 200g punasipulia
pieni kesäkurpitsa (tai puoletkin siitä)
2 rkl Fetan öljymarinadia
n. ½ rkl hunajaa
1 tl basilikaa
1 tl suolaa
1 tlk Fetaa öljymarinadissa (esim. Pirkan)
2 dl kevytkermaa
2 kananmunaa

Viipaloi punasipulit ohuiksi puolikkaiksi renkaiksi ja höylää juustohöylällä kesäkurpitsasta ohuita viipaleita. Kuullota sipulit pannulla öljyssä ja mausta hunajalla, basilikalla ja suolalla. Siirrä sivuun odottamaan. Kuullota myös kesäkurpitsaviipaleita hieman pannulla ja lisää myös niihin himpun verran suolaa, basilikaa ja hunajaa. Valuta Feta. Sekoita kevytkerma ja kananmunat keskenään.

Taputtele pohja piirakkavuokaan. Laita pohjan päälle reilut puolet punasipuleista, feta, loput punasipulit, kesäkurpitsat ja viimeiseksi munakerma (btw, munamaito kuulostaa paljo…

Liikuntaa ja kulttuuria

Eilinen päivä oli kovin liikunnallinen (tai no ainakin aika) ja myös kulttuurillinen. Päivän saimme varsinaisesti P:n kanssa käyntiin vasta puolen päivän aikaan ja silloin menimekin saman tien Uimastadikalle. Uimme alkuun 1 kilometrin ja pitkän uimatauon jälkeen tuo meinasi kyllä välillä tehdä tiukkaa... Mutta olipas kyllä pitkästä aikaa ihanaa taas uida ulkoaltaassa. Ja radalla ei onneksi ollut mieletöntä tungostakaan. Uinnin jälkeen olikin sitten hyvä rentoutua pari tuntia lehtien ja kirjojen parissa altaan reunalla. Joku kerta pitää mennä myös pelaamaan pingistä Stadikalle. Sekin näytti olevan mahdollista. Kuinkahan olen sen aiemmin missannut.

Illalla sitten suuntasimme Suomenlinnan kesäteatteriin katsomaan Ronja Ryövärintyttären. Matkalla ilmeni, ettei P ole koskaan lukenut Ronja Ryövärintytärtä (eikä edes katsonut elokuvaa). Ihmeellinen on elämä.
Teatteriesityksenä Ronja ei mielestäni ollut aivan parasta antia, mutta kesäteatteri tuo siihen oman nautittavuutensa. Ilmeisesti pää…

Teehetkiä

Maanantaina oli teepäivä. Aamulla suunnistin Helsinkiin ja päädyin ensimmäisenä City-käytävän Robert´s coffeeseen. Yleensä en kovin pidä Robert´seista, mutta tämä oli kyllä oikein viihtyisä. + palvelu oli miellyttävää. Istuskelin kahvilassa, luin kirjaa ja odottelin P:tä. Kesäloman parhautta on se, ettei varsinaisesti ole kiire mihinkään. P:n saavuttua suuntasimme piktästä aikaa Cafe Engeliin. Pettymyksekseni ennen remonttia listalla ollut mozzarella-tomaatti-leipä oli kadonnut listalta. Söimme sitten aamiaiset. Otimme kaksi erilaista aamiaista, joista sitten kummallekin löytyi ne suosikit. Jakaminen on loistava keksintö. Ja aamiaisella joimme tietenkin teetä. Tällä kertaa mustaa teetä, jota en itse yleensä harrasta.

Engelistä lähtiessä kiertelimme hieman pikkuliikkeitä lähistöllä. Yritin laihoin tuloksin etsiä jotain sopivaa lahjaa vanhemmilleni. Senaatintorilta siirryimme toiselle puolelle keskustaa Théhuoneeseen. Sen verran teetä oli tullut nautittua, että tällä kertaa tyydyimme v…

Sunnuntaipyöräily

Sunnuntai oli pitkästä aikaa liikuntapäivä. Lauantaina P korjaili mun vanhan pyörän itselleen ja sunnuntaina sitten poljettiin. Lähdettiin liikkeelle Leppävaarasta ja poljettiin rantaraittia pitkin Otaniemen ja Westendin ohi Haukilahteen. Haukilahden paviljongissa kävimme syömässä sunnuntailounaaksi salaatit. Suosittelen varsinkin vuohenjuustosalaattai. Haukilahdesta jatkoimme matkaa Matinkylän ja Kivenlahden ohi Saunalahteen, jonne rantaraitti käsittääkseni päättyy. Käsittääkseni siksi, että matkalla olleet opasteet eivät kyllä aina olleet ihan selvimmästä päästä... Raittia on pääsääntöisesti osoittamassa n.15 cm x 15 cm -kyltit ja jokaisessa risteyskohdassa sai kyllä aika ahkerasti kuikuilla, kääntyykö reitti. Ja silti yleensä aina, kun reitti kääntyi, etummaisena polkenut sai käydä tekemässä u-käännöksen. Ihan pikkuisen ehkä kaipaisin sellaisia kääntymisen osoittamia kylttejä...  Mutta joka tapauksessa Rantaraittia oli todella hyvä polkea. Pääsääntöisesti reitti meni aivan rantaa p…

Kesän kirjoja

Tänä kesänä on tähän mennessä tullut luettua yllättävän vähän. Maalla ollessa lukeminen keskittyi, harvinaista kyllä, lehtiin. Tämän kesän saldoon kuuluvat muunmuassa seuraavat kirjat:

Olli Jalonen: Poikakirja
Kirja, jonka valitsin paremman puutteessa, mutta joka osoittautui yllättävän hyväksi. Kirja kertoo 1960-luvun elämästä koulupojan näkökulmasta.

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan
En oikein osaa sanoa, pidinkö tästä kirjasta vai en. Kirja oli kyllä helposti luettavaa ja se piti mielenkiinnon yllä. Ja tarina oli kesään sopivaa hömppää. Mutta jotenkin tämä ei kuitenkaan kolahtanut. Tarina oli ehkä hieman liian mielikuvituksellinen.

John Simon: Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä
Kirja, jonka luin, koska mitään muuta luettavaa ei enää ollut. MUTTA yllätyin positiivisesti. Kirjailijan tapa kirjoittaa oli välillä hieman puiseva ja toistoa oli välillä paljon (jopa mun muistilla varustettu ihminen kyllä muisti, että montako hehtaaria maatilan koko oli...). Mutta kokonaisuudessaan …

Pasta alla norma

Useita vuosia sitten kävimme lomailemassa viikon Sisiliassa. Reissu oli kerrassaan mahtava ja Sisilia valloitti sydämen kyllä täysin. Ruokapuolelta parhaiten jäi mieleen Pasta alla norma (itse en ole kovin kalan ystävä, joten kasvisruoat miellyttivät enemmän...), jota onkin sitten tullut tehtyä aika vakituisesti reissun jälkeen. Usemapaa ohjetta on tullut kokeiltua, mutta nykyisin oma Pasta alla normani valmistuu suunnilleen tällä ohjeella:

Pasta alla Norma (kahdelle)
1 munakoiso
1 pieni sipuli
5 kunnolla kypsää tomaattia
2 valkosipulin kynttä
tuoretta basilikaa
Ricotta-juustoa
suolaa
pippuria
oliiviöljyä
(chilimauste)
Tuorepasta

Viipaloi munakoiso n.½ cm viipaleiksi. Kuumenna öljy (tätä tarvitsee reilusti) pannulla ja paista munakoisoviipaleet pannulla kullanruskeiksi molemmilta puolin. Viipaleita on hyvä tarkkailla aika ahkerasti, etteivät ne pala. Paistamisen jälkeen leikkaa viipaleet esim. neljään tai kuuteen osaan ja siirrä syrjään odottamaan.

Kuullota pannulla pilkottu sipuli ja…

Kotona jälleen

Maalla lomailun jälkeen onkin ollut taas mukava olla omassa kodissa. Oma rauha paras rauha.
Kaupunkilomailuun laskeutuminen on sujunut mukavasti rannassa hengaten. Kesän ehdottomasti parhaita juttuja on istua hietsussa kirjan kanssa ja katsoa samalla beachvolleyn pelaamista.


Tänä ja viime kesänä tätä aktiviteettia on kylläkin tullut harrastettua harmillisen vähän. Kuusi kesää hietsussa on kuitenkin tainnut tulla vietettyä, muunmuassa gradukirjoja lueskelin aikanaan (ahkerasti ja ahkerasti...) rannassa. Nykyään kirjat ovat yleensä hieman viihteellisempää ja rantapummeiluun tulee yleensä yhdistettyä myös pyöräilyä. Rantavarustus näyttääkin yleensä tältä



kulttuurieroja

Erinäisistä syistä johtuen olen viimeisten kahden vuoden aikana viettänyt kohtuullisen paljon aikaa eri puolella Saksaa. Saksalaisten avoimuus, puheliaisuus ja sydämellisyys ovat kyllä kolahtaneet. Erityisesti olen tykännyt Nordrhein-Westfalenin ja Berliinin seudun ihmisistä. Baijerilaiset sen sijaan ovat ehkä enemmän suomalaisten tyylisiä. Eivät niinkään tykkää puhua vieraille ihmisille ja eivät näe niin kovin tarpeelliseksi tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla erilaisista paikoista. Toisaalta edellä mainituista syistä en ole kovin päässyt Baijerilaisiin tutustumaan, ehkä he ovatkin avoimia ja sydämellisiä joissakin tilanteissa...

Baijerilaiset ovat kuitenkin muodostaneet poikkeuksen saksalaisissa. Muualla ihmiset ovat aina olleet erittäin innokkaita tutustumaan ja juttelemaan mukavia. Nordrhein-Westfalenin alueella ei yleensä ole tarvinnut istua kuin puiston penkille tai terassin pöytään, niin joku on tullut juttelemaan jotain. Tosin oma heikko saksan kielen taitoni on hieman vaikeutt…

Kesän herkkuja osa 1

Näin kesäisin ruokavalioni siirtyy enemmän ja enemmän salaattipitoisempaan suuntaan. Kovinkaan paljon ei lämpimillä ilmoilla tule lämpimiä ruokia harrastettua. Tai sitten ne ovat tällaisia kompromissilämpimiä...

Parin kesän suuri suosikkini on
Mozzarella-tomaatti-rucolapizza
Pohjaksi tavallinen pizzapohja. Itse olen tehnyt sen yleensä näin:

2 dl kädenlämpöistä vettä
½ hiiva
½ tl suolaa
n. 4dl vehnäjauhoja
1 rkl oliiviöljyä

Pohjaa olen kohottanut  n.30 min ja sen jälkeen levittänyt sen pellille. Pohjan päälle olen laittanut peston ja tomaattipyreen sekoitusta (2 miniprk tomaattipyreetä, n. 3rkl pestoa) ja tähän päälle 1 pss juustoraastetta (itse olen useimmiten käyttänyt emmental-mozzarellajuustoraastetta).

Ja sitten pizza uuniin 225 asteeseen n. 15 minuutiksi.
Paistamisen jälkeen sitten päälle rucolaa revittynä, basilikan lehtiä, puolitettuja kirsikkatomaatteja (koko pellille olen käyttänyt yleensä yhden rasian) ja pieniä mozzarellapalloja myös puolitettuna (yksi paketti pellilliselle)…

Vasta vaiko Vihta

Olen aina tykännyt erilaisista murteista ja eritoten erilaisista murresanoista. Lisäksi omaksun omaan kieleeni todella helposti piirteitä aivan muista murteista. Oma puheeni onkin melkoista sekasotkua. Periaatteessa puhun Pohjois-Pohjanmaan murretta, jossa on paljon myös Etelä-Pohjalaasii piirteitä. Lisäksi pientä sivumakua tuovat Savo ja Kainuu. Niin ja koska pääkaupunkiseudulla asun, niin tokihan sieltä on jotakin omaan kieleenkin tarttunut.
Mutta ne murresanat. Mä oon niin ihastunut sanoihin, jotka eivät ole kirjakieltä. Sanoihin, joiden merkitystä on joskus kovin vaikea selittää. Hyvänä esimerkkinä on pahki ("mennä pahki johonkin"). Tosin vasta aikuisiällä ymmärsin joidenkin käyttämieni sanojen olevan murresanoja. Esimerkiksi joskus lukion jälkeen tajusin, että mun lapsuuden kavereilla oli varmaan hieman vaikeuksia ymmärtää kaikkia mun käyttämiäni sanoja. Mähän esimerkiksi laitoin pultut saappaisiin (muut koulukaverini laittoivat lahkeet) ja heitin napolla vettä (muut h…

kotiseutulomailua

Vaistomaisetsi otsikoin tämän kotiseutulomailuksi. Mutta mitä oikeastaan tarkoittaa kotiseutulomailu? Onko kotiseutu se seutu, mistä on kotoisin vai se seutu, missä asuu nyt (ja missä koti on)? No, tässä tapauksessa tarkoitan kuitenkin lomailua synnyinseudullani.

Ennen tätä kesää on ollut parin kesän tauko, etten ole kovin pitkiä aikoja kotiseudullani kesäisin ollut. Erinäisistä syistä olen matkaillut jossakin päin maailmaa tai ollut sidottuna pääkaupunkiseudulle. Tänä kesänä tämä asia kuitenkin korjataan jälleen. Pitkästä aikaa siis vietän 1½ viikkoa kotiseudulla maalla.

Kotikotona kesävierailun ehdottomiin plussiin kuuluu aitassa nukkuminen.


 Aitta on iso hirsiaitta, jonka yhdessä huoneessa majailen. Aikojen saatossa olen nukkunut ympäriinsä kotitilallani (talvisin yleensä olen tyytynyt nukkumaan sisätiloissa. Kesäisin olen etsiskellyt aina hieman viileämpää nukkumapaikkaa). Yhden kesän vietin käytännössä teltassa, muutaman kesän nukuin leikkimökissä, pari kesää meni pienemmässä ai…