Siirry pääsisältöön

kulttuurieroja

Erinäisistä syistä johtuen olen viimeisten kahden vuoden aikana viettänyt kohtuullisen paljon aikaa eri puolella Saksaa. Saksalaisten avoimuus, puheliaisuus ja sydämellisyys ovat kyllä kolahtaneet. Erityisesti olen tykännyt Nordrhein-Westfalenin ja Berliinin seudun ihmisistä. Baijerilaiset sen sijaan ovat ehkä enemmän suomalaisten tyylisiä. Eivät niinkään tykkää puhua vieraille ihmisille ja eivät näe niin kovin tarpeelliseksi tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla erilaisista paikoista. Toisaalta edellä mainituista syistä en ole kovin päässyt Baijerilaisiin tutustumaan, ehkä he ovatkin avoimia ja sydämellisiä joissakin tilanteissa...

Baijerilaiset ovat kuitenkin muodostaneet poikkeuksen saksalaisissa. Muualla ihmiset ovat aina olleet erittäin innokkaita tutustumaan ja juttelemaan mukavia. Nordrhein-Westfalenin alueella ei yleensä ole tarvinnut istua kuin puiston penkille tai terassin pöytään, niin joku on tullut juttelemaan jotain. Tosin oma heikko saksan kielen taitoni on hieman vaikeuttanut juttelemista, mutta juttukumppanit ovat yleensä aika mielellään hidastaneet puhettaan. Jotenkin se sydämellisyys on ollut niin mieltä lämmittävää. Ihmiset ovat halunneet saada myös satunnaisen turistin (tai no ehkä paremminkin loma-asujan) tuntemaan olonsa kotoisaksi. Juhlissa ei myöskään ole tarvinnut yleensä tehdä sen kummempaa kuin kysyä, onko tuoli vapaa. Tämä on riittänyt keskustelun avaajaksi ja sen jälkeen puhetta on riittänyt. Yleensä ihmiset ovat myös olleet erittäin ihastuneita siihen, että juttukumppani edes yrittää jutella saksaksi. Tämä on Suomessa jotenkin kovin erilaista. Omien kokemusteni mukaan suomalainen vaihtaa heti englanniksi, jos juttukumppani ei puhu kovin hyvää suomea... Saksassa ei; vaikka ihmiset osaisivatkin englantia. Toki englantia osaavat puhuvat pyydettäessä englantiakin, mutta ovat silti viehättyneitä, jos muualta tullut osaa sanoa edes osan asioista saksaksi.

Omaan luonteeseeni tällainen saksalainen avoimuus kolahtaa. Mikä onkaan parempaa juhlissa kuin jutella uusien ihmisten kanssa ja kuulla erilaisia näkemyksiä asioihin. Suomessa tämä vain mielestäni on kovin vaikeaa. Usein tuntuu, että ihmiset haluavat pysyä omissa porukoissaan ja eivät mielellään juttele vieraan kanssa. Monelle tämä on varmaan helpotus. Eipähän tule kukaan uppo-outo ihminen juttelemaan. Itse koen sen kuitenkin niin epäluonnolliseksi itselleni. Mielelläni tutustuisin uusiin ihmisiin, mutta jotenkin se on Suomessa vain niin vaikeaa. Voi tosin olla, että kaikki muutkin mielellään tutustuisivat vieraampiin ihmisiin, mutta kaikki ovat jotenkin "ei saa häiritä muita"-asenteen vankeja.

En voi muuten kuvitella missään muussa maassa metsässä vaeltamassa ollessa ihmisten menevän tekemään oman nuotion 20 metrin päähän toisten nuotiosta... Suomessa tätä tuntuu tapahtuvan koko ajan. Juuri siksi, ettei niitä muita "kehtaa häiritä"....

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj