Siirry pääsisältöön

pienistä ystävällisistä eleistä

Kävin ystäväperheen kanssa Sealifessa. Alle 2-vuotias lapsikin sai ihastuttavan paljon irti kyseisestä paikasta. Sitä oooh-huokausten määrää :). Kävelimme myös hieman Lintsillä ympäriinsä ja siellähän pienimmän reissaajan yleisin kommentti oli hujhujhuj.

Matkasimme takaisin keskustaan ratikalla ja seisoskelin kahden vanhemman rouvan vieressä. Toinen heistä ei ollut muistanut piippauttaa lippuaan ratikkaan tullessa ja oli hieman peloissaan sitten tarkastajien varalta. Ilmeisesti hänen jalkansa olivat kuitenkin sen verran huonossa kunnossa, ettei hän voinut oikein lähteä liikkeelle uudestaan. Toisella rouvalla oli kävelykeppi ja ilmeisesti hänkin oli aika huono kävelemään. Tämä kävelykeppirouva sitten kuitenkin päätti lähteä piippauttamaan ystävänsä lipun. Tässä vaiheessa itse sitten kysyin, että kävisikö, jos mä kävisinkin piippauttamassa lipun, niin ei kenenkään tarvitse nousta. Ja kävihän se. Palauttaessani lipun jäin sitten juttelemaan rouvien kanssa. Ja rouvat kiittelivät kovin ja olivat iloisia, kun joku tarjoutuu vielä tekemään jotain. Muistelivat haikein mielin menneitä aikoja, jolloin kanssamatkustajaa autettiin tuosta vain. Nykyään ei kuulemma kovin sitä tapahdu. Mutta hyvä kysymys on, että miksi ei...

Itsekin kyllä mietin hieman ennen tarjoutumistani, että pelkäävätköhän rouvat, että yritän varastaa kortin. Päätin sitten kuitenkin, etten itse häviä yhtään mitään kysymällä, voinko auttaa. Mutta aika harvoin kyllä näkee kenenkään auttavan ketään uppo-outoa. Kai ihmiset eivät halua sekaantua muiden asioihin. Toisaalta monet ovat niin keskittyneitä puhelimeensa, kirjaansa, musiikin kuunteluun tms. etteivät varmaan edes huomaa.

Mistä jälleen pääsenkin mieliaiheeseeni... Suomalaiset eivät puhu vieraille. Ratikassa, bussissa tai junassa todella harvoin kukaan juttelee kenellekään vieraalle. Ja jos joku näin tekee, niin häntä hieman katsotaan pitkään. Toki on päiviä, jolloin itsekin mielellään istun vain hiljaa omissa ajatuksissani, mutta useimmiten pieni juttuseura ei kyllä tee pahaa. Ja jälleen kaipaisin sitä Keski-Eurooppalaista mentaliteettia. ...vieraillekin voi jutella... ...vieraitakin voi auttaa...  Harva toisen avuntarjouksesta oikeasti pahastuu ja jos pahastuu, niin voi voi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj