Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2011.

energiavaje?

Viimeiset 10 päivää on ollut taas mieletöntä kiirettä. Mä tiesin olevani fiksu alkaessani valmistautua jouluun jo marraskuun alussa. Nyt on nimittäin taas hieman tekemistä joulufiiliksessä. Tai no periaatteessa sitä on kovastikin, mutta jotenkin jaksamista ei löydy.  Hengenahdistus iskee jo ajatuksesta mennä ostamaan joululahjoja (ei sillä, tällä viikolla on pakko hankkia kaksi lahjaa, jotka pitävät olla toimitusvalmiudessa sunnuntaina), tai joulukorttien kuorten kirjoittamisesta (ne joulukortit on jo onneksi valmiina) tai viimeisten joululahjavillasukkien kutomisesta (saati niiden kaikkien päättelemisestä) . Tule joulu jo, mutta sitä ennen, jos jostakin ilmaantuisi a) paljon aikaa b) paljon energiaa c) ihmispaljoudesta vapaita kauppoja.... Joka tapauksessa olen tyytyväinen siihen, että nyt menee kuitenkin paremmin kuin viime vuonna. Viime vuonna vähän liian moni asia romahti niskaan juurikin samaan aikaan vuodesta. Kaikki kaatui itse asiassa niskaan niin pahasti, että olen jotenkin

farkut

Farkkujen ostaminen on ollut varmaan aina mulle enemmän tai vähemmän ongelmallista. Aina ongelmaa ovat tuottaneet mun lyhyet jalat. Oon 170 cm pitkä, mutta farkkujen pituus 32 on ehdottomasti liian pitkä. Ja tuosta lyhyempiä myydään oikeasti tosi harvoin (tai sitten ne on just ja just liian lyhyet). Yleensä mulla sitten onkin aina liian pitkät lahkeet. Niitä sitten käärin ulos- tai sisään päin riippuen tilanteesta. Seuraava ongelma on mun olematon pylly. Ja lantio. On suhteellisen vaikeaa löytää farkkuja, jotka on takapuolesta sopivat. Onneksi on olemassa teinikaupat, joissa tällaisia ainakin vielä löytyy. Tänä syksynä luulin jo löytäneeni saksasta Tom Tailorilta täydelliset farkut. En kuitenkaan halunnut kovin reikäisiksi kulutettuja (ne ei sovi ehkä kuitenkaan ihan töihin)  ja muista ei sitten kuitenkaan ollut oikeaa lahkeen pituutta. Nettikaupankin selasin ahkerasti, mutta ei :/ Tällä viikolla sitten suuntasin päättäväisesti Vilaan aikomuksena hankkia uudet farkut. Olin suunnitell

vähähiilihydraattinen pizza

Tänään otin itseäni vihdoin ja viimein niskasta kiinni ja kokeilin vähähiilihydraattista pizzapohjaa. Ja siitä tuli yllättävän hyvää. En sanoisi, että se maistuu tavalliselta pizzalta. Mutta se on silti aika hyvää. Kokeilemisen arvoinen. Ja kokeilen ehdottomasti uudestaankin. Pizzapohja 1 prk maitorahkaa 1 pss (150g) juustoraastetta 2 kananmunaa 5 rkl vehnälesettä 2 rkl soijajauhoja n. 1 tl leivinjauhetta Sekoita ainekset keskenään ja levitä ne lusikan avulla leivinpaperille (taikina on siis löysää). Paista uunissa 200 C:ssa ensin ilman täytteitä 10min. Täytä + paista vielä n.15min. Omassani oli tänään täytteinä kinkkusilppua, suippopaprikaa, aurinkokuivattuja minitomaatteja, tomaatteja, aurajuustoa, juustoraastetta sekä oreganoa. Tomaattikastikkeena käytin tomaattisoseeseen sekoitettua pestoa.

joulukorttiaskartelua

Tänään vietimme ystäväni S:n kanssa jo perinteiseksi muodostunutta joulukorttien askarteluiltaa. Tosin saattaapi olla, että tämä jäi viimeiseksi, ellei jatkossa toinen meistä matkusta reilut 200km askarteluiltaa varten. Saa nähdä. Perinteisiin kuuluu viettää syksyn aikana yksi suunnitteluilta, yleensä sopivassa kahvilassa. Silloin mukaan raahataan askartelulehtiä ja -kirjoja ja etsitään inspiraatiota malliin. Seuraavaksi arvotaan ja vekslataan kalenteriin sopiva päivä askartelukauppaan ja sinne sitten suunnataan (useimmiten Sinelliin) sopivana iltana. Useimmiten kaikki korttisuunnitelmat menevät tässä vaiheessa aivan uusiksi ja useimmiten kaupassa vierähtääkin useampi tovi. Tänäkin vuonna suunnitelmat kyllä menivät uusiksi, mutta ideointi tapahtui sitten tosi nopeasti. Loppujen lopuksi koko Sinelli-reissuun meni 45min matkoineen (ja matkat veivät ehdottomasti yli puolet ajasta). Ehkä kokemus alkaa karttua tässäkin asiassa.... Tänään sitten oli itse askarteluilta. Edellisistä vuosista

pihviä

Sunnuntaina juhlistimme muuten vain. Juhlistamiseen oli muutamia mahdollisia syitä, muttei yhtään erityistä. Suurin syy oli kenties tarve juhlistaa muuten vain + tehdä hyvää ruokaa. Kokkailimme siis ahkerasti P:n kanssa kahdestaan keittiössä. Tämä on hyvin harvinaista... Yleensä keittiössä tulee kinaa jostakin ja jompikumpi neuvoo liikaa jompaakumpaa ja tämä jompikumpi ei kestä sitä...  Yleensä tyydymme siis olemaan kummatkin yksin keittiössä...  Tällä erää ruoanlaitto sujui kuitenkin yllättävän hyvin. Ruoan rakentaminen lähti uunikuutioperunoista, joita valmistimme P:n kreikkalaisen ystävän ohjeella. Näistä uunikuutioperunoista ei kuitenkaan aivan täydellisiä tullut. Jotenkin reseptiä ja varsinkin maustamista pitää vielä kehitellä. Rinnalle perunat saivat sisäfilepihvin, punaviinikastikkeen, kahden kaalin gratiinia sekä kreikkalaista salaattia. Punaviinikastike oli myös täysin uusi tuttavuus. Ahdistelin kastikkeen ohjeen osalta ystävääni M:ää ja yksinkertaisella ohjeella valmistui hy

piparin tuoksuinen koti :)

Tänään oli kiva tulla töistä kotiin. Parkkikselta katselin meidän parvekkeelle P:n ansiokkaasti ripustamia jouluvaloja (valoverkkoja). Näyttivätpä ne kivoilta :). Meidän taloyhtiössä on muuten toistaiseksi vielä hyvin hyvin vähän jouluvaloja. Kenties mä olen hieman ajoissa asialla... Ja ovesta sisään tullessa täällä tuoksui piparit. Oih. Pipareita leivoimme lauantai-illalla, mutta näköjään se hyvä tuoksu säilyy. Vaikkakin mun mielestä pipareiden tuoksu on huomattavasti parempi kuin pipareiden maku. Pidän kyllä pipareista (varsinkin Aura-juuston kera), mutta tuoksua voin fiilistellä loputtomiin. Tänä vuonna teinkin itse elämäni ensimmäiset piparit alusta loppuun saakka. Kotikotona pipareita tuli aikanaan väännettyä joka ikinen vuosi, mutta äiti oli se, joka aina teki taikinan. Täällä omassa kodissa sen sijaan en ole koskaan tehnyt pipareita, en edes valmistaikinasta. Mutta nyt on piparit omassa kodissa -neitsyys viety. Pipareita tein äidin ohjeella: maustesiirappi tuoksuu niin

Kahden kaalin gratiini

Olen jo pitkään halunnut tehdä kukkakaali-parsakaaligratiinia, mutta kun mä en oikeasti osaa tehdä gratiinia. Kaikilla ohjeilla, mitä oon kokeillut, on tulos ollut jotain ei niin kovin hyvää.... Meillä ei kotikotona tehty ikinä gratiinia ja en ole myöskään sitä ikinä saanut kenenkään ystävän luona, joten neuvoja ei pahemmin ole voinut kysellä... Tänä syksynä meidän työpaikan ruokakerhossa on erilaiset gratiinit tulleet kuitenkin muutaman kerran tarjolle. Minkäänlaista selkeää ohjetta en ole saanut. "No, laitat ne kaalit sinne vuokaan ja päälle sitten kermaa. No, kermaan kannattaa heitellä jonkin verran mausteita. Jotain mausteita. Sitten paljon juustoo päälle. Niin ja jos jotain muutakin kaapissa on, niin sinne vain sekaan. " Hmm, joo. En osais näillä ohjeilla edelleenkään valmistaa minkäänlaista gratiinia, koska mulla ei ollut minkäänlaista tietoa suhteista. Siis minkä verran kermaa. Kuin paljon sitä juustoo pitää olla. Siis millä se kannattaa maustaa. Nyt olen sitten pari p

Tunnustuksia osa II

Sain Petran maailma - kivoi jutui -blogin Petralta ihania tunnustuksia :) Kiitokset :) Ensinnäkin:      Tunnustukseen kuuluu kertoa kahdeksan asiaa itsestään ja laittaa sitten tunnustus jakoon (kahdeksalle blogille). En ole yleensä koskaan myöhässä, jos aikataulu on vain minusta kiinni. Olen itse asiassa lähes aina n. 5 minuuttia etuajassa. Haaveilen ajasta, jolloin mulla on niin iso asunto, että sinne mahtuu piano ja iso kirjoituspöytä. Pianolla voisin taas pimputella ja iso kirjoituspöytä ratkaisisi monta säilömiseen ja töihin liittyvää ongelmaa. Olen vastikään löytänyt itsestäni ihmisen, joka haluaa suunnitella erilaisia teemajuhlia tai pieniä illanistujaisia. Olen totaalisen surkea nimien muistamisessa. Varsinkin kaupunkien... Kauhistelen aina ylitäyttä kirjahyllyä ja vaatekaappia, mutta en koskaan saa tehtyä niille mitään, koska verkkokellarikin on niin täynnä, ettei sinne mahdu mitään. En kestä ajatusta, että heittäisin tavaroita roskiin, mutta aikaa ei tunnu löytyvän s

musiikin pakkokuuntelua

Kuten varmaan on joskus tullut mainittua, en kuuntele kotona pahemmin musiikkia. Töissä meteli on välillä sitä luokkaa, että hiljaisuus kotona on erittäin tervetullutta vaihtelua. Toki joskus ruokaa laittaessa tykkään tunnelmoida sopivan taustamusiikin kera ja viikonloppuisin saatan kuunnella muutenkin musiikkia. Mutta tämän talouden stereot ovat todella harvoin käytössä (en myöskään kuuntele radiota kuin autoa ajaessa). Viimeisen viikon sisällä olen kuitenkin pakkokuunnellut Pirates of the Caribbeanin soundtrackeja... Ja ne alkavat kyllä tulla pikku hiljaa korvista ulos. Työpaikan pikkujouluissa teemana on tänä vuonna merirosvot ja alun aarresuunnistuksen taustamusiikkina on tarkoituksena olla jotain pelottavaa/merirosvomaista musiikkia. Ja sitä olen nyt sitten näiltä levyiltä etsinyt. Kolmea levyä olen kuunnellut (mun pää ei ole kestänyt kuin yhden kuuntelukerran jokaisesta) ja kaikilla levyillä on juuri teemaan sopivia kappaleita, mutta en ole vielä oikein osannut valita, että mik

joulupalloja

Joulun valmistelu jatkuu. Yritän edetä hitaasti jouluvalmistelujeni kanssa, jottei tämä ihan lähde käsistä...  Tänään Partiolaisten ihana joulukalenteri pääsi paraatipaikalle jääkaapin oveen ja joulupalloasetelma valmistui ja pääsi pöydälle esille. Asetelma siis koostuu isosta lasisesta maljakosta, hopeisista pienistä joulupalloista (ei ne kyllä pallon muotoisia taida olla yksikään) ja jouluvaloista. Myös kynttilöitä olen tänään kaivellut esiin ja korkannut ystäväni U:n kanssa glögikauden. P tilasi ensi viikonlopulle pipareita, niitäkin siis leivotaan ihan pian :)

karppaus

tai näköjään hyväkarppaus, kuten ateriamatriisi kertoo. Elokuun puolivälistä tein muutoksia ruokavaliooni. Sitä ennen 3 viikkoa olin syönyt pääasiallisesti salaatteja eri muodoissa. Elokuun puolivälissä kuitenkin päätettiin kahden työkaverin kanssa ruveta syömään meidän ruokakerhossa (töissä) karppausruokia + samalla siirryin muutenkin kohti karppaamista. Tosin koko kolmen kuukauden aikana en missään vaiheessa ole suhtautunut fanaattisesti yhtään mihinkään. Leipää olen syönyt silloin tällöin ja myös pastaa. Kyläreissuilla en ole kieltäytynyt yhtään mistään.  Eniten olen kuitenkin vältellyt pastaa, riisiä, perunaa, valkoisia jauhoja, karkkia, limsaa ja mehuja. Tulokset tähän mennessä:  Kiloja on tippunut yhteensä 5 (jouduin menemään jo rintsikkaostoksille ja farkkuostokset ovat myös edessä)  Iho on voinut paremmin. Varsinkin ne kamalat kipeät leukafinnit (leukaperiin tulevat paiseet, joihin ei kovin helposti tule valkoista päätä) ovat vähentyneet.  Kamalaa ähkyä ja turvotusta tu

rakkaat vanhemmat

Tämä video puhutteli minua tällä viikolla. Kunpa jokainen vanhempi näkisi tämän. Eilen selvitin töissä tilannetta, jossa nuoret eivät olleet suvaitsevaisia toisiaan kohtaan. Jossa nuoret käyttivät toisistaan loukkaavia sanoja. Jossa nuoret olivat vihaisia ja katkeria. Jossa nuoret eivät hyväksyneet toisiaan erilaisuuden vuoksi. Koulussa opettajat pyrkivät toki kasvattamaan lapsista ja nuorista suvaitsevaisia. Usein varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla koulut ovat monikulttuurisia ja erilaisuuden kanssa ollaan tekemisssä päivittäin. Tärkein vaikutus lasten ja nuorten asenteisiin on kuitenkin kodilla. Lapset ja nuoret oppivat vanhemmiltaan päivittäin. Koko ajan. Kunpa jokainen vanhempi haluaisi välittää erilaisuuden hyväksymistä ja suvaitsevaisuutta kaikkia kohtaan. Kunpa maailma olisi joku päivä kauniimpi paikka. Paikka, jossa erilaiset ihmiset hyväksytään.

Théhuoneessa

Vierailin taas pitkästä aikaa ystäväni L:n kanssa Théhuoneessa . Théhuone on hitaan tunnelman teekauppa. Kovin nopeasti tästä kaupasta ei ulos pääse. Ei siis kannata pistäytyä ohimennen, jos on kovin kiire. Tämä kauppa on myös ihana hajuaistille. Maustetut vihreät teet tuoksuvat niin hyvälle. Tällä kertaa mopo lähti vähän käsistä ja ostin kolme teepussia...  Kokeiluun pienemmän pussin vihreää maustettua Thé Champagnea (shampanjan aromi, kylmäkuivatut mansikat ja rooman kamomillan valkeat kukkaset), joka todellakin tuoksuu shampanjalle, ja isommat pussit vihreää maustettua Cranberry Forestia (karpalo, vadelma, ruusun terälehdet) sekä vihreän ja valkoisen teen sekoitusta Jeanne d'Arcia (sitruunaruoho, lohikäärmeenhedelmä, kiwi ja granaattiomena). Myyjältä sain varmistuksen myös siihen, että teen pitäisi säilyä tiiviissä pussissa tai purkissa puoli vuotta. Hyvä niin, koska kaapissa on tällä hetkellä nämä kolme vielä avaamatonta pussia sekä kaksi avattua pussia... Teetä siis riittä

piparimuotteja

Kaivoin näin alkuviikosta esille piparimuotit + ostin muutaman uudenkin. Hieman olin pettynyt kauppojen valikoimiin. Perinteistä piparkakku-ukkoa en löytänyt mistään. Tai ainakaan sellaista, mikä meillä kotikotona aina oli. Ainoa löytämäni oli aivan liian pullea ukko, mutta se saa nyt kelvata paremman puutteessa. En myöskään löytänyt yhtään piparin mallista piparkakkumuottia. hassua. Lähestyvän joulun kunniaksi piparkakkumuotit löysivät paikkansa lasipurkista ja pääsivät esille. Koko nurkkaus näyttää tältä:

Lokakuun luetut

Nora Roberts: Unelmien aika Jälleen sitä todella kevyttä luettavaa. Näköjään niin kevyttä, etten ilman kirjan selailua edes muistanut, mistä kirja kertoi. Mutta romanttista hyvää hömppää. Peter Franzen: Tumman veden päällä (tms) Suhtauduin tähän kirjaan hieman epäillen. Monessa kirjablogissa sitä kuitenkin suositeltiin, joten päätin myös sen lukea.  Ja tykkäsin. Kirja oli kirjoitettu kokonaan lapsen näkökulmasta, mikä jätti monia asioita auki. Jonkun verran olisi kaivannut asioiden syvällisempää pohtimista. Toisaalta kirjasta ei tullut liian synkkä ja raadollinen, kun se oli kirjoitettu tuosta näkökulmasta. Susan Krinard: Pimeällä puolella Hämmentävä vampyyrirakkausromaani 1920-luvun New Yorkista. Mulle selvis vasta kirjan lukemisen jälkeen, että kyseessä oli itse asiassa Harlekiini-romaani. No, sellanen se olikin. Todella todella todella kevyttä. Ja tässä ei ollut oikein mitään erityisen sykähdyttävää. Kajsa Ingemarsson: Kajsan maailma Ensimmäinen Kajsa Ingemarssonin kirja

marraskuu

Tämä syksy on vierähtänyt mielettömän nopeesti. Nyt on siis jo marraskuu. Mieletöntä. Mulla ei oo koskaan ollut mitään suurempaa syksyangstia. Pidän pimenevistä illoista, kynttilöiden polttamisesta, lumen tulemisesta, kylmenevistä aamuista, kuulaista viikonlopuista ja kotiin käpertymisestä. Se mistä en syksyssä pidä, on pitkittynyt hämmentävä tihkusade ja loskakökkökeli. Mutta muutamina viime vuosina nuo ovat olleet hyvin lyhytaikaisia kummatkin, joten syksyt on olleet kivoja. Jospa tänäkin vuonna säät suosis :) Tänä vuonna marraskuu anyway pääsi todella yllättämään. Tälle syksylle oli monta projektia, jotka piti tehdä ja niistä suurinta osaa en ole vielä saanut edes aloitettua.... Kuten operaatiota: vaatekaapin siivous + tyhjennys. Tai operaatiota: valokuvien tilaaminen + kansioon laittaminen. Ne taitaa siirtyä joululomalle (ei ikinä siis) . Tämä marraskuu tuntuu ainakin etukäteen aika kivalta. Tulossa on erinäisiä pieniä juhlia ystävien kanssa, työpaikan pikkujoulut (me ollaan suu