Siirry pääsisältöön

Härmä


Käytiin tässä Kauhavalla ja autenttisessa ympäristössä katsottiin Härmä-elokuva (Kauhavan Y-kinossa). Pidin tästä elokuvasta. Hyvin harvoin suomalaiset leffat onnistuvat yllättämään positiivisesti, mutta tämä kyllä teki sen. Tosin täytyy myöntää, että jonkinlainen lähes kotiseuturakkaus saattaa asiaan vaikuttaa. Etelä-Pohjanmaalta en kotosin ole, mutta juuret on puolittain siellä. Senpä takia maisemat ja murre kolahtivat. Positiivista oli, että itse en ainakaan suuremmin huomannut murteessa virheitä (parilla näyttelijällä puheen nuotti ei ehkä ollut ihan kohillaan, mutta se on jo saivarrusta). Ja ne maisemat. oi. Tosin kuvaraitaa on varmasti väritetty, ei lakeuksillakaan nyt aivan noin kaunista ole, vaikka kaunista onkin. Mutta ei mua nyt varsinaisesti haitannut vihreän käyttö värittämisessä. Eipä tuosta haittaakaan ollut. Ja on ihan kiva, että tehdään suomalainenkin leffa, jossa maisemaa pyritään romantisoimaan.

Tarinasta pidin. Väkivaltainen ja raaka tämä leffa oli, mutta mitä muuta voi odottaa, jos on menossa katsomaan leffaa, joka kertoo puukkojunkkarien ajasta... Näyttelijäsuoritukset oli mielestäni aika hyviä. Lauri Tilkanen oli aika ihana ja hänen ja Pamela Tolan kemia kyllä näkyi :). Mikko Leppilampi onnistui yllättämään mut täysin. Hän oli saanut roolistaan kiinni hyvin ja oli uskottava. Samoin Aku Hirviniemi ja Pirkka-Pekka Petelius olivat positiivisia yllätyksiä. Kumpaankin näyttelijään assosioin hyvin vahvasti koomikon roolin ja oli mukava nähdä näin hieman vakavampia rooleja kummaltakin. Ja roolit vedettiin sen verran hyvin, ettei mua ruvennut ärsyttämään (Tuntemattoman sotilaan uudempaa versiota en voi kyseiseistä syystä katsoa hyvillä mielin...).

Hieman pitkitettyhän tämä leffa oli.  Muutaman kohtauksen olisi voinut ihan hyvillä mielin karsia pois ilman, että tarina olisi siitä mitenkään kärsinyt. Tarina oli myös hieman kliseinen. Mutta sanosin, että tähän asti paras leffa, jossa pyritään puhumaan Etelä-Pohjanmaan murretta. Ja kaikesta raakuudestaan huolimatta sanoisin tätä sellaseksi hyvän mielen leffaksi. Lopussa paha saa palkkansa ja hyvikset toisensa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj