Siirry pääsisältöön

Aakkoset: C niin kuin Crème Brulée

En ole mitenkään mielettömän suuri jälkiruokafani (tokihan mä niitä syön, jos niitä on tarjolla ja aina tykkään, mutta todella harvoin teen itse), mutta ehdottomasti paras jälkkäri on Crème Brulée. Jos ravintolassa on tarjolla tätä herkkua, niin aika suurella todennäköisyydellä valitsen sitä... Ja silloin harvoin, kun oikeasti jaksan panostaa jälkiruokaan teen tätä.

...ja tähän piti tulla kuva valmiista herkuista... Mutta jälleen kerran herkut ehtivät parempiin suihin ennen kuin muistin kameran olemassaolon, joten ainut otettu kuva on hyydyttämisen jälkeen, mutta ennen pinnan paahtamista.


Reseptini tähän herkkuun on hieman vaihdellut... Usein olen jossakin muualla kuin kotona tätä tehdessäni, joten netistä on kaivettu jonkinlainen versio. Tätä seuraavaa versiota olen tehnyt aika usein kotona:

Crème Brulée
2 dl kuohukermaa
1½ dl maitoa
1 vaniljatanko
5 kananmunan keltuaista
3/4 dl sokeria

pinnalle ruokokidesokeria

Kaada kerma ja maito kattilaan sekä lisää joukkoon halkaistu vaniljatanko (yleensä olen vetänyt sormella siemenet lisäksi irralleen vaniljatangosta). Kiehauta seos, nosta pois liedeltä ja anna hieman jäähtyä.
 Erottele kananmunista keltuaiset erikseen kulhoon. Lisää sokeri ja vatkaa seos löysäksi vaahdoksi. Poista vaniljatanko kermamaidosta ja kaada seos keltuaisvaahdon joukkoon koko ajan sekoittaen.
Jaa seos neljään 2 dl:n annosvuokaan (tätä kannattanee noudattaa.... rakenne tiivistyy aika paljon ja mun viimeisestä kokeilusta tuli aika pienet läjät astioihin...) ja laita jokaisen vuoan päälle alumiinifolio. Nostele annosvuoat uuniastiaan ja kaada astiaan lisäksi lämmintä vetä, niin että sitä tulee suunnilleen vuokien puoliväliin.
Kypsennä 150 asteessa n. 45min. Massan pitäisi olla hyytynyt, kun otat vuoat pois uunista (jos ei, niin jatka kypsentämistä). Nosta vuoat vesihauteesta ja jäähdytä. Jäähdyttäminen kannattaa suorittaa yön yli jääkaapissa. Nämä ovat parhaita, kun ovat oikeasti kylmiä.  Juuri ennen tarjoilua ripottele pinnalle (n.2 millin kerros riittää) ruokokidesokeria (fariinisokerikin käy, mutta tulos ei oo aivan niin hyvä) ja paahda pinta, joko sellaisella kaasutöhöllä tai pistä ne uuniin grillivastusten alle. Tarkkaile tulosta... Grillivastusten alla nämä saavat olla ehkä n.2 min. Valmista on, kun sokeri alkaa hieman kuplia, mutta ei vielä mustua.

...ja tästähän jää sitten yli aina 5 valkuaista. Joka kerta mä oon yrittänyt valmistaa niistä marenkia. Ja tulokset ovat olleet hieman vaihtelevia.... Yleensä mun marengit eivät vaan koskaan kovetu, mikä on aika hämmentävää. Tai sitten ne kovettuu 2 vuorokauden päästä.  Vinkkejä marenkien valmistukseen kaipailtaisiin siis... :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj