Siirry pääsisältöön

Kesäkuussa luetut

Katja Kettu: Kätilö
Mielenkiintoinen kirja mielenkiintoisesta aiheesta. Kirja sijoittuu jatkosodan ja Lapin sodan Lappiin. Tarina vie mukanaan ja on todella hyvin kirjoitettu. Kielen ronskiuteen kesti vähän tottua. Suosittelen.


Saskia Noort: ruokakerho
Kevyt jännitysromaani. Helppoa luettavaa, juonen loppuhuipennuksen pystyi arvaamaan jo ennalta. Kiva, muttei mitenkään erityinen.


Kazuo Ishiguro: Silmissä siintävät vuoret
Kesän lukupiirikirja, joka käsitellään vasta elokuussa, joten ei siitä sen enempää.

Jasmin Darznik: Iranilainen tytär
Tämä kirja osui käteen kirjaston Bestseller-kirjoissa (vain viikon laina-aika siis) ja olen kyllä erittäin tyytyväinen tähän sattumaan. Kirja vei nimittäin mukanaan. Opin paljon uutta Iranista ja naisten asemasta Iranissa, kovin erilaisesta kulttuurista, aivan erilaisesta ajattelumallista ja ylipäätänsä aivan eri maailmasta. Suosittelen.

Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto
Tämän kirjailijan olemassaolon olin unohtanut (yhden kirjan aiemmin olen tyypiltä lukenut) kokonaan ennen kuin törmäsin jossakin blogissa nimeen jälleen. Siispä marssin kirjastoon ja lainasin kesän kunniaksi pari kirjaa. Tämä on niistä ensimmäinen. Kirja on Hornbyn esikoisromaani ja erittäin miellyttävä lukea. Popmusiikkia täynnä oleva yhdenlainen miehen näkökulmasta kirjoitettu romaani, jossa on paljon rakkautta, katumusta, kriiseilyä, elämää. Pidin.

Liz Williams: Aavekauppiaan tytär
Sekoitus fantasiaa, scifiä ja dekkaria. Jännä kokoonpano. Mukavaa luettavaa, kivoja kuvailuja (muttei liikaa), paljon uutta. Tosin tunnen Kaukoitää aika huonosti, joten sikäli en saanut tästä kirjasta niin paljon irti kuin olisin voinut.

Annakaisa Iivari: Tyttöministeri
Periaatteessa mielenkiintoinen aihe: nainen politiikassa. Mutta jotenkin tämä kirja ei vaan iskenyt muhun. Jotenkin päähenkilön tuntoihin ei menty tarpeeksi syvälle, politiikkaakaan ei käsitelty kovin syvällisesti, kaikki jäi vähän pintaraapaisuksi. Ja jälleen kerran mua niin välillä ärsytti päähenkilö ja erityisesti sen puoliso.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj