Siirry pääsisältöön

Lokakuussa luetut

Työkaverin suosittelemat ja mulle tuomat kirjat hallitsivat tätäkin kuukautta (viisi kirjaa seitsemästä)... Mä en enää ehdi lukea mitään itse lainaamaani :D. Mutta ei se niin vakavaa, näin tulee luettua kans paljon ja hieman erilaisia kirjoja kuin mitä itse valitsisin.

J.Pekka Mäkelä: Nedut
Scifi-kirja jonka tapahtumat sijoittuvat pääasiallisesti Vantaalle... Hämmentävä yhdistelmä. Tosin mä en jotenkin laskisi tätä ihan ekana scifiksikään. Tosin en nyt oikein osaa sanoa, että mihin tyylilajiin tämä sitten kuuluisi. Kirjassa oli ihan mielenkiintoinen ajatuskuvio: mitä, jos neandertalin ihmisistä osa vietiinkin avaruuteen, ja mitä jos he tulevat takaisin...  Mutta ei tämä kirja nyt silti ihan kolahtanut.

Lee Child: Tappotahti
Toiminnantäytteinen jännäri. Helppoa luettavaa, ihan mielenkiintoinen juoni. Tosin vähän ennalta arvattava.... Mä olin aina askeleen edellä kirjan paljastuksia. Ihan jees kirja, aivot narikkaan -materiaalia.

Tony Parsons: Mies ja vaimo
Kirja, jonka aloitin jo varmaan elokuussa... Jotenkin tämä aina jäi jonkin toisen kirjan jalkoihin. Johtuen myös siitä, että kätevän kokonsa takia säästelin sitä matkalukemiseksi. Ja matkoilla ei sitten tullutkaan niin luettua. Kirja oli aiheeltaan mielenkiintoinen: parisuhdetta, eroamista, pettämistä. Kolahti myös omaan elämääni tällä hetkellä. Aivan täydellisesti tämä kirja ei kuitenkaan imaissut mukaansa.

Richard Morgan: Muuntohiili
Morganin ensimmäinen kirja ja aika hyvä sellainen. Scifiä jälleen. Tai no tarkemmin määriteltynä ehkä dekkari/jännäri, joka tapahtuu scifi-maailmassa. Kirjailija on selkeästi mieltynyt seksiin ja väkivaltaan (tyypillinen mies kenties?), niitä tässäkin kirjassa riittää... Mutta joka tapauksessa pidin.

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Parempi kirjana kuin leffana. ...ja vaikka siis katsoin leffan aikoja sitten ja kirjan siis nyt vasta. Pidin kovasti. Suomen sisällissota on musta aiheena kiinnostava ja sitä tämäkin kirja pääasiallisesti käsitteli. Hieman sekavaa oli se, että henkilöitä oli paljon ja näkökulma vaihteli henkilöiden myötä aika paljon. Ihmeellistä kyllä, pysyin kuitenkin loppuun asti selvillä siitä, kuka on kukin. Lisäksi tässä kirjassa on erittäin paljon Helsingin kuvailua. Nyt kun alan (vihdoin ja viimein 10 vuoden jälkeen...) hahmottaa pääkaupunkimme eri kaupunginosia, niin tämä oli kerrassaan mielenkiintoista. Kirjan myötä keksin pari paikkaa, joissa pitää kyllä käydä. Ehkä ensi kesänä... :)

Iain M. Banks: Tähystä tuulenpuolta
Työkaverin suosittelemat kirjat jatkuvat. Scifiä jälleen. Ensimmäinen Banksin lukema kirja, mutta ei varmastikaan viimeinen. Pidin ajatuskuviosta sekä kerronnan tyylistä.

Nora Roberts: Revontulet
Kuukauden hömppä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj