Siirry pääsisältöön

Issikkaratsastuksella


Viikonloppuna suuntasin ystäväni kanssa islanninhevostalli Faguriin (Vantaan Seutulassa). Ennen tätä olin viimeksi ratsastanut ehkä vuonna 1990... Viimeisten kymmenen vuoden aikana mieleen oli kuitenkin hiipinyt ajatus, että josko pitäisi jälleen koittaa ratsastaa. Lapsena ratsastaminen jostain syytä jäi, ja en enää edes kykene muistamaan, kuinka monta kertaa kävin pienenä ratsastamassa tai mitä kenties osasin. Pitemmän aikaa issikat olivat kuulostaneet houkuttelevilta ns. helppoutensa ja mataluutensa takia.

Ystäväni kanssa selasimme ahkerasti nettiä ja Fagurin talli valikoitui kokeilutalliksi. Fagurin ratsastustalli sijaitsee Vantaan maaseudulla. Pieniä teitä, isoja taloja, kivoja maisemia. ...pyöräilyjalkaa rupesi vipatuttamaan erittäin paljon autolla tallille huristellessa. Siis, jos asut Vantaan Seutulan läheisyydessä, mene ihmeessä tänne pyöräilemään. Minä ainakin menisin.

Koska ystäväni ei ollut käytännössä koskaan aiemmin ratsastanut ja itsellänikin siitä on niiiiiin kauan + muistikuvat ovat hämärät, niin päädyimme menemään Tutustuminen islanninhevoseen -tunnille. Tämä tunti kestää 2 tuntia, mutta loppujen lopuksi olimme tallilla 3 tuntia. Kummityttöjen hevosharrastuksen takia tiesinkin jo etukäteen, että talleilla ei vaan aikataulut yksinkertaisesti pidä. Nytkin edellinen ryhmä oli tulossa maastosta hieman myöhässä, joten me saimme sitten ylimääräistä jutustelua ohjaajamme kanssa sekä tutustumista kahteen söpöläiseen, jotka olivat tallissa.

Islanninhevoset luokitellaan käsittääkseni poneiksi. Ainakin ne ovat säkäkorkeudeltaan alle 148 cm. Näillä on siis sopivan turvallista aloittaa. Issikan selässä ollessa on kuitenkin aika matalalla. Issikat ovat myös erittäin sosiaalisia ja kiinnostuneita ympäristöstään. Näihin tyyppeihin tutustuminen sujuikin helposti.

Kun issikat saapuivat rapaisina maastosta pääsimme sitten tosihommiin. Ensin putsattiin oma ratsukko. Harjattiin ja katsottiin kaviot. Sitten satula + suitset takaisin päälle ja menoksi. Tunnilla opettelimme perustaidot, joilla pärjää. Kuinka päästään liikkeelle ja kuinka pysähdytään. Kuinka käännytään. Ja ihmeellistä kyllä, nämä taidot olivat jossain selkärangassa tallessa. Minun ratsastettavani ollut hieman itsepäinen Herkku kulki vallan kivasti. Ja siis muuallakin kuin vain edellisen perässä. Pääsimme myös tölttäämään. Se oli huisaa :).

Tunti pidettiin (mutaisella) kentällä, mutta lopuksi kävimme myös hieman ratsastamassa pellon reunassa. Tunnin jälkeen sitten toki riisuttiin hevosilta varusteet, annettiin niille hieman apetta sekä harjattiin pahimmat mudat pois. Sen verran hauskaa oli, että enköhän vielä suuntaa maastoratsastuksellekin tässä piakkoin (mun aikataulussa siis puolen vuoden sisällä).

Tallin jälkeen kävimme vielä täyttämässä vatsaa Jumbossa ja sen jälkeen suuntasinkin kotiin urheilemaan hieman lisää. Vaihdoin siis kesärenkaat autoon alle (ihan itse :)). Yllättävää kyllä, seuraavana päivänä ei paikat olleet edes kauhean kipeät.

Kommentit

  1. Kuulostpaas ihanalta! :) Mä pelkäisin, että tollaisen pikkuisen hepan selkä katkeaisi jos kapuisin sen selkään. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... loppujen lopuksi vieressä seistessä ne ei vaikuttaneet niin hirveen pieniltä. Tai no matalilta, mutta ne oli aika vantteran oloisia. ...joten sinne vaan selkään :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj