Siirry pääsisältöön

Herkullinen saaristolaisleipä


Saaristolaisleipä on jo pitkään kuulunut ehdottomasti mun lempileipiin. Pari viikkoa sitten ystäväni P:n vinkkauksesta vihdoin ja viimein tein sitä itse. Ja kannatti :). Leivästä tuli hyvää ja sen tekeminen oli helppoa. Aikaa siihen meni aika kauan, mutta mitään ihmeellisiä taitoja ei tarvittu. Tälläkin hetkellä leipätaikina on kohoamassa, jotta siitä voidaan tehdä huomiselle eväsretkelle eväitä.

Resepti on Hellapoliisin, mutta tässä se myös kopioituna:

Saaristolaisleipä, eli Nauvon limppu

1 l piimää
75 g hiivaa
3 dl tummaa, tai leipäsiirappia (oikein makeasta leivästä pitävä voi lisätä siirapin määrää vielä desilitralla)
3 dl kaljamaltaita
3 dl vehnä-, tai ruisleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
10 dl vehnäjauhoja

leivän voiteluun:
1 rkl siirappia
3 rkl vettä


Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva.
Lisää siirappi, kaljamaltaat, leseet, ruisjauhot, suola ja vehnäjauhot.
Anna kohota noin 1 1/2 tuntia.

Voitele leipävuoat voisulalla tai margariinilla.
Jaa taikina kolmeen reilu litran vetoiseen leipävuokaan.
Paista 175 asteessa uunin alimmalla ritilätasolla 2 tuntia.
Voitele paiston loppuvaiheessa leivät siirappi-vesiseoksella.
Kumoa ja jäähdytä liinan alla.

Itse säilytin leipää pöydällä muovipussissa siihen asti, että se oli syöty (ja siihen ei kyllä mennyt kovin montaa päivää) ja tätä voisi aivan hyvin laittaa pakkaseenkin. Ja ihaninta tämä oli mielestäni vielä lämpimänä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj