Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2014.

Helteet ja uinti, ne yhteen soppii

Ihanat, ihanat helteet ja auringonpaiste on hellinneet tätä poppoota :). Ilmeisesti ukkosiakin on lähimaastoissa näkynyt, mutta me ollaan onnistuttu aina olemaan jossain, missä ei ole näkynyt vesipisaraakaan. ...ei sillä, meidän varustekasseihin ei ole parin viikon aikana kuulunut minkäänlaisia sadesuojia, onneksi niille ei siis ole ollut käyttöäkään.

Koska meidän sekalaisen poppoon jokainen jäsen on uimataitoinen, on hellepäivien ykkösjuttu uiminen. Mikä onkaan sen parempaa kuin pulahtaa viileään järveen. Kiitokset Espoon järville ja lammille, niitä on tänä kesänä koluttu.

Lapsena mun kesän vakiopuuhiin kuului uiminen. Juoksin joka päivä lähijokeen uimaan tai pyöräilin vähän kauemmas maakuopalle hyppimään laiturilta ja uimaan. Auringossa kelliminen ei niinkään ollut mun juttu vaan se uiminen (kirjan lukemisen suoritin mieluummin varjossa ihan omana juttunaan, auringossa lukeminen oli liian kuumaa ja kirkasta silloin). Jo pienenä opin taktiikan, kuinka uida joessa kolhimatta itseään.…

Sunnin brunssikori

Viikonloppuna suuntasimme sekalaisen seurakunnan kera Suomenlinnaan piknikille. Mukana oli niin lapsia, teinejä kuin aikuisiakin. Piknikille olimme tehneet itse eväsleipiä ja paistaneet pakastecroisantteja sekä lisäksi haimme torilta mansikoita. Matkalle kauppatorille piipahdimme vielä hakemaan brunssikorin. Ravintola Sunn nimittäin tarjoaa kesäviikonloppuisin mahdollisuuden hakea mukaan brunssikorin (joko omaan koriin tai paperikassiin) hintaan 20€/pää.  Me otimme brunssikorin kahdelle hengelle, ja kun omat eväät lisättiin joukkoon riitti meidän 8 hengen seurueelle syötävää yllin kyllin.

Brunssikorin herkut olivat todella maittavia. Löytyi kahdenlaista salaattia, savustettua lohta, valkohomejuustoa, hedelmäviipaleita, herkullista leipää, leivälle laitettavaa tahnaa, leikkeleitä, pinaattipiirakkaa, tuoremehua sekä aivan järkyttävän herkulliset juustokakkupalat.

Maittavan ja täyttävän brunssin jälkeen suuntasimme kiertelemään vielä Suomenlinnaa ja samalla teinejä sivistettiin historiap…

Sipoo - onko siellä mitään?

Petran kanssa olemme jo perinteisesti (nyt ainakin voi näin sanoa, koska nyt päiviä on takana jo kolme) viettäneet yhden kesäpäivän yhdessä. Kaksi ensimmäistä kertaa olivat Helsinki-päiviä, mutta tämän kesän päivä olikin Sipoo-päivä. Etukäteen meidän kummankin tiedot taisivat olla Sipoosta aika vähäiset, mutta googlaamalla sentään jotain tietoja löytyi. Tosin hieman voisin kritisoida Sipoota turisteille elämän vaikeaksi tekemisestä... Netissä tietoja oli hyvin hyvin vähäisesti, ja ylipäätänsä ei tunnuttu osaavan markkinoida niitä omia hienoja paikkoja.

No, mitä me sitten nähtiin? Ihan ensimmäiseksi piti tietenkin huolehtia ruokailusta. Niinpä huristelimme (joo, Sipoo ja auto olivat aika ehdoton yhdistelmä. Julkisilla tätä päivää ei olisi toteutettu) syömään Kalkkirannan kievariin. Tämä kievari oli todella sympaattinen paikka. Jotenkin hassusti tuli sellainen Saksa-olo (Saksassa olen syönyt monissa monissa terassiravintoloissa, jotka ovat olleet hieman ihme paikoissa). Koska sää suo…

Luukin ulkoilualue Espoo

23 km päässä Helsingin keskustassa Vihdintien varressa sijaitseva Luukin ulkoilualue on näin kesäisin todella miellyttävä tuttavuus. Luukki on Helsingin kaupungin omistuksessa oleva todella hyvin hoidettu ulkoilu- ja retkeilyalue. Päärakennuksen vierestä löytyy mukava puistikko vaikkapa piknikkeilyyn ja lisäksi kiva uimaranta. Itse olen enemmänkin viehättynyt retkeilyalueesta, joka sijaitsee Kaitalammen ja Halkolammen läheisyydessä. Näiden kahden lammen rannoilta löytyy muutama nuotikatos, ja voipa Kaitalammella pulahtaa laiturilta uimaankin.

Viime aikoina on tullut retkeilytä Luukin alueella useamminkin, mutta eräs kaunis kesäpäivä päätin ottaa omaa aikaa ja suunnata tekemään pienoisen kävelyretken ihan itsekseni. Loppujen lopuksi valikoin kuljettavakseni reilun 8 km mittaisen keltaisella merkityn reitin (muutama lyhyempi löytyy myös).


Reitti on todella hyvin merkitty. Puista löytyy sopivin välimatkoin keltaisia merkkejä ja lisäksi yllä olevia opastekylttejä on muutamia matkan varre…

Eiranranta

Torstaisen Helsinki-päivään kuului myös Eiranrannalla lekottelua. Paikka oli niin ihastuttava ja merellinen, että siinä kului loppujen lopuksi varmaan 4 tuntia...Tosin olihan viihdykkeenä skumppapullo, kirjoja, sekä hyvää seuraa, joten mikäpä siinä oli ollessa.




Eikä niissä maisemissakaan ollut valittamista. Jos asuisin tuolla suunnalla, niin nämä kalliot kyllä olisivat mun vakiokäytössä. Jos et ikinä ole tuolla käynyt, mene ihmeessä. Tuulisellakin ilmalla kallioiden välistä löytyy sopivan lämpimiä kolosia.



Street food Thursday Teurastamolla

Torstaina vietimme H:n kanssa Helsinki-päivää ja yksi päivän kohteista oli Teurastamon Street food Thursday. Teurastamon pihamaalle oli parkkeerannut useampi ruokarekka (ihanaa, että tällaisia on nykyään Helsingissä. Ruokarekat voi muuten ilmeisesti tänä kesänä kohdata myös Kasarmitorilla keskiviikkoiltaisin.).
Tunnelma oli, nooh, hipsterimäinen (jos olet hipstereille allerginen, niin ruokarekkatapahtumat voivat vähän tökkiä) ja ihana ja aurinkoinen ja ystävällinen ja... Oli siis tosi mukava tapahtuma. Itse nautimme Richard McCormick´sin burgereita ja olihan ne hyviä. Lisäksi Kellohallin terassi oli oikein viihtyisä paikka.



Opettajan kesäloma

... se paljon kadehdittu ja välillä parjattukin. Mutta näin subjektiivisesti voin  todeta, että pitkä kesäloma tulee ehdottomasti tarpeeseen (ja toki historialliset syyt palkanmaksuun liittyen tekevät sen, että palkassa näkyy pitempi tauko opetuksessa).

Tällä hetkellä loma on jo puolen välin yli. Töihin paluu loman jälkeen ei tunnu itsestäni ollenkaan ahdistavalta. Mutta tällä hetkellä en kyllä vielä ollenkaan koe luontevaksi olla se normaali tsemppaava opettaja. Bussissa mietin eräs päivä yksikkömuunnoksia, joka on yksi peruskoulun kompastuskivistä oppilaille. Keksin aikani kuluksi jälleen muutamia esimerkkejä ja havainnollistamistapoja enemmän tukea tarvitseville oppilaille. Mutta sitten tuli lähes ahdistus. En todellakaan kokisi itseäni juuri nyt motivoituneimmaksi kannustamaan oppilaita, toistamaan samaa asiaa montaa kertaa, herättämään jokaista kuuntelemaan, keksimään monta monta tauluesimerkkiä, auttamaan oppilaita, kertaamaan kymmenennen kerran jonkun asian, auttamaan oppilaita…

#%*¤#! :n banaanikärpäset

...ja täällä ne ovat taas, kesän inhokit: banaanikärpäset. Edellinen kotini oli seitsemännessä kerroksessa, joten se ilmeisesti vähensi radikaalisti näitä inhokkeja. Nykyiseen kotiin ne ilmeisesti sen sijaan pääsevät sievästi lentelemään. ei hyvä ei. argh. Näköjään roskisten tiheä ulos vienti ei auta, eikä kaikkien murujen siivoaminen. Niitä vain tulee lisää :/. Tällä hetkellä keittiössä leijaileekin vieno viinietikan tuoksu (no, haju se kyllä on...), siellä on nimittäin vakiona banaanikärpäsansa. Ja mikä se siis on? Lasiin n. 1 cm viinietikkaa, pieni turaus astianpesuainetta ja sitten vielä himpan verran vettä, jotta koko homma sekoittuu. Ja sinne ne banaanikärpäset sitten itsensä tyrkkäävät. Viime yönä tuli ennätys: ansoissa oli suunnilleen 25 banaanikärpästä aamulla. yök yök yök.

Jos siis joku muu kärsii näistä inhotuksista, niin tuossa vinkki pahalta haisevaan ansaan. Onko joku kehittänyt jonkun muun kätevän tavan päästä banaanikärpäsistä eroon?

Peroba Cafe: brunssi

Leppävaaraan hiljaittain avautunut Peroba Cafe on ihastuttanut mua tämän kesän aikana. Ensin kävin siellä teellä (ja syömässä herkullista porkkanakakkua), sitten suuntasimme kolmen hengen porukalla sinne lauantaibrunssille ja eiköhän tämän kesän aikana tule vielä muutaman kerran sinne suunnattua. Kerrankin on nimittäin kiva kahvila, joka on pyöräilymatkan päässä. Ja koska Sellon kahvilat eivät oikeesti ole mitenkään tunnelmallisia, niin tänne voi myös pyörähtää Sello-reissunkin yhteydessä.

Mutta se brunssi. Brunssi  maksoi 22€/pää, mikä tuntui aivan kohtuulliselta summalta tästä brunssista. Valikoima ei ollut järjettömän laaja, mutta sitäkin laadukkaampi. Tarjolla oli kolmea erilaista (ja hyvää) salaattia sekä pieniä lisukkeita niille. Lämpimänä löytyi pekonia, braatwurstia, munakokkelia sekä pikkupannareita (hillon ja kermavaahdon kera). Löytyi myös tuoreita hedelmiä, muutamaa erilaista juustoa, erilaisia leipä sekä kahta erilaista jälkkärikakkua. Erittäin herkullista oli lohimunaka…

smoothie purkissa

Tämänkin kesän vakiovälipala (ja aamupala, ja iltapala, ja välillä ruokakin) on  näköjään jälleen marjaisa smoothie. Johtunee siitä, että jälleen on jäänyt pakkaseen luvattoman paljon viime kesän marjoja.

Smoothie on jo kohdallani aika vanha juttu (kerrottakoon silti, että hurautan smoothien sekaan yleensä mansikoita, punaisia viinimarjoja, mustikoita, turkkilaista jogurttia sekä kivennäisvettä), mutta tämän kesän uusi keksintö on laittaa smoothie kannelliseen lasipurkkiin (talven aikana olen varastoinut kivoja lasipurkkeja, kannatti selvästikin :)). Siitä sitten vaan pillillä nauttimaan ja muutaman purkin voi laittaa jääkaappiinkin odottelemaan sopivaa herkkuhetkeä.


Tallinna: Horisont

Tässä onkin sitten viimeinen Tallinna-postaus.
Juhannuspäivän kunniaksi olimme päättäneet panostaa sekä ruokaan että näköalaan ja niinpä olimme ennakkoon varanneet pöydän Horisontista. Horisont sijaitsee Swiss-hotellin 30. kerroksessa ja on varustettu todella hyvillä näköaloilla.

Horisont on nimenomaan fine dining -paikka. Tarjoilija ehti toimia ennen kuin itse todellakaan ehti huomata tarvitsevansa mitään. Viinikaadot sujuivat sujuvasti, vettä kaadettiin myös tarjoilijan toimesta sopivin väliajoin. Kaikki oli sujuvaa ja sopivan huomaamatonta. Tässä ravintolassa oli myös valkoiset pöytäliinat (enkä kaatanut viinilasia, vaikka hieman jännittikin).  Olemme viime aikoina harrastaneet paljon maistelumenuja ja sellaiseen päädyimme nytkin. Kannatti! Tämä oli ehdottomasti paras maistelumenu, mitä olen tähän asti kokeillut. Jokainen annos oli vähintään hyvä, ei minkäänlaisia pettymyksiä tai epäilyksiä jonkun annoksen suhteen. Pääruoka oli hirveä, joka oli oikeasti hyvä annos. Siinä ei ollut m…

Kuppi ja Muffini

Tämän kesän (ainakin tähän astinen) kahvilalemppari on kyllä Kuppi ja Muffini. Keskustassa sijaitseva pikkuruinen kahvila on erittäin tunnelmallinen ja mikä parasta, tarjoilutkin on tosi hyviä.Ja niin, ne tarjoilut on vielä kauniin näköisiäkin. Tänne olen hipsutellut jo pari kertaa ja aion kyllä hipsutella jatkossakin. Tosin ikävä kyllä kahvila menee arkisin kiinni jo klo 18.00, joten itse taidan tarvita loman (mikä on sopivasti nyt :)), että ehdin ennen kuutta paikalle.