Siirry pääsisältöön

Varma syksyn merkki

on se, että täällä on kaivettu esiin sukankutimet. Lankalaatikot on haettu kellarista ylös (tosin vielä on penkomatta, etät teinkö viime talvena jotkut joululahjasukat jo valmiiksi) ja ensimmäiset joululahjasukat on aloitettu. Väritoiveita on kyselty ja ensimmäiset lankahankinnatkin tehty. Normi syksy siis.

Neulominen ja syksy kuuluvat todella vahvasti yhteen. Joka vuosi tässä vaiheessa tämä homma meinaa myös lähteä lapasesta. Löydän itseni hipelöimässä uusia lankoja (niitä vanhojahan on siis vain kaksi laatikollista...) ja suunnittelemassa isompia projekteja. Onneksi järjen ääni on vielä tähän asti päässyt voitolle ja olen ensin päättänyt hoitaa sukkaprojektin loppuun ja vasta sen jälkeen miettiä isompaa projektia. Yleensä sukkaprojektin jälkeen en ole aloittanut yhtään neulomiseen liittyvää projektia. Ehkä tämä vuosi on erilainen? Olen jo jemmannut yhden torkkupeiton ohjeen talteen...

Syksyn merkkejä on myös siinä, että töiden ekan vaiheen kiireet on hoidettu. Tukioppilaat ovat saaneet hoidettua seiskojen ryhmäytykset hyvään vaiheeseen, seiskojen juhla on pidetty, seiskoille on jaettu lokerot jne. Nyt on pieni suvantovaihe tukarihommissa, muut hommat toki jatkuvat normisti. Kohta alkaa tukarien koulutus ja sitä myötä lähtee seuraava kiireinen aika käyntiin. Mutta nyt voi pari viikkoa olla vähän vähemmän kiireinen.

Tälle syksylle ostin myös uuden syystakin. Edellisestä ostoksesta onkin vähän aikaa. Mun on yleisesti tuskaisen vaikeaa löytää takkeja. Tänä vuonna marssin Intersporttiin 30% alennuskuponkini kanssa ja McKinleyn tummansininen lyhyt vettä hylkivä (ja tuulta pitävä) takki on kotiutettu. Nyt odotellessa sitten lämpötilan laskua (en mä oikeesti sitä kyllä odota, kesätakilla pärjää vielä hyvin ja lämmin on kiva jne.), koska sen verran lämmin takki on kyseessä, että lämpötilan pitäis olla alle +12 astetta (tämän rajan keksin täysin päästä, mutta se tuntuu  mutu-tuntumalla oikealta).

Tälle syksylle on osunut aurinkoisempia päiviä (kuten ylemmässä kuvassa) ja sumuisempia päivä (kuten alemmassa). Niin käytännössä kuin henkisestikin. Mutta aurinko vie voiton onneksi kummassakin tapauksessa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj