Siirry pääsisältöön

Neljäs adventti ja näköjään yleistä joulupohdintaa


Neljännen adventin kunniaksi muutama kuva meidän joulukorttiseinältä. Tosi kuvan ottamisen jälkeen korttien määrä lisääntyi perjantaina sen verran huimasti, että lisäsin seinälle toisenkin nauhan edellisen yläpuolelle. Nyt kortteja on siis kahdessa rivissä.

Seinällä majailevat myös muutamia vuosia sitten hankkimani Polkka Jam -kortit (glögi, piparit ja tortut). Lisäksi tänä vuonna seuraan liittyivät Kehvolan sinisävyiset joulukortit. Kortteja on myös vartioimassa muutama tonttu, jotka olen saanut kummilapsilta joululahjoiksi aiempina vuosina.

Joka vuosi käyn läpi saman asian: lähetänkö kortteja vai en. Toisaalta olen sitä mieltä, että se ensinnäkin tuottaa lisää jätettä ja tavallaanhan se on tosi turhaa. MUTTA, kun ainakin minua ne kortit ilahduttavat suuresti. Lisäksi on aika kiva väkerrellä omia kortteja ja hoitaa niiden postitusta ja toimitusta perille. Taidan siis jatkossakin tyytyä lähettämään joulukortit.

Olemme myös teinin kanssa käyneet viime aikoina keskustelua joulusta ja sen mahdollisesta turhuudesta. Teiniä kauhistuttaa varsinkin se krääsä ja tavarapaljous, mikä jouluun liittyy. Onko tarpeen antaa muille lahjoja, miksi pitää ostaa ja kuluttaa  jne. Meidän taloudessa ei harrasteta turhia lahjoja. Kummilapsilleni ostan jotain tarpeellista ja varsinkin nyt, kun suurin osa kummilapsista alkaa olla teinejä tai esiteinejä, niin lahjat ovat usein lahjakortteja. H:n kanssa emme osta toisillemme lahjoja, vaan päätimme lahjoa itseämme yhteisellä hotelliviikonlopulla joskus keväällä. Talouden lapset saavat tänä vuonna pelipainotteisia lahjoja. Lautapelit toimivat koko huushollin yhteisenä viihteenä ja lisäksi ne ovat vielä kovin opettavaisiakin. Ystäville ja muutamalle kollegalle ostan pieneksi muistamiseksi joko karkkia tai teetä tai annan erilaisia yhteisten hetkien lahjakortteja. En siis koe, että meidän huusholli varsinaisesti lisää tavaran määrää näin jouluisin. Ennemminkin näen lahjat pieninä ilahduttavina muistamisina. Itseäni ainakin ilahdutti suuresti kollegalta saatu suklaalevy sekä toiselta kollegalta saatu oliiviöljypullo. Pieniä ilahduttavia asioita. Niillä herkutellessa voi miettiä ihanaa työyhteisöä.

Itse joulun koen tärkeänä rentoutumisen aikana. En myöskään suostu kokemaan stressiä joulusta. Mietin ja hankin lahjoja, koska niin on kiva tehdä. Leivon joulujuttuja, koska se näpertely on mukavaa. Laitan jouluvaloja, jotta ei olisi niin pimeää. jne jne jne. Mitään asiaa en suostu tekemään joulunakaan vain sen takia, että niin vaan pitää tehdä. Tai niin on vain aina tehty. Ei. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän haluan viettää joulun niin, että siitä ei tarvitse stressata, mitään ei ole pakko tehdä ja tärkeintä on, että on kivaa ja rentouttavaa. En koe, että joulun tunnelma tulee siitä, että noudatan kaavamaisesti aikaisempien vuosien jouluja.

Näillä eväillä suuntaan tähänkin jouluun.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj