Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Jouluaaton kattauksia

Tänä vuonna meidän porukka vietti jouluaattoa meillä kotona. Yhteensä meitä oli illan aikana 15 henkeä. Kaikki tosin eivät yhtä aikaa.

Meillä on iso ruokapöytä, mutta ei niin iso, että kaikki mahtuisivat siihen kerralla. Niinpä tänä vuonna naapurin terassipöytä muutti jouluna ajaksi olohuoneeseen.

Lounaaksi söimme tänä vuonna riisipuuroa. Tällöin meitä oli vielä vähän, eli 6 henkeä. Mahduimme vielä kaikki yhden pöydän ääreen.

Illalla ruokapöytä muutti muotoaan lakanan avulla. Meidän talous ei omista yhtä ainutta isoa pöytäliinaa, joten hankin hieman uusia lakanoita... Yhden hengen lakana oli juuri sopiva meidän ruokapöytään ja tuplalakanasta riitti terassipöydällekin peittoa. Sekaan hieman joulupalloja, pallokynttilöitä ja tulppaaneja. Tänä vuonna käytimme myös kankaisia lautasliinoja, jotka hurauttelin äidin kanssa saumurilla yksi viikonloppu.

Jouluruokana toimivat tänä vuonna alkupalapöytä, joka koostui salaateista, kaloista ja leivistä. Pääruoaksi söimmekin pihviä ja uunikasviksia.…

Ihana valo

Kuulun niihin ihmisiin, jotka toivovat talvelta lunta. Tämä talvi ei siis ihan ole vastannut toistaiseksi mun talviodotuksiin.

Jos lunta ei voi saada, on seuraavaksi paras vaihtoehto pieni pakkanen ja auringonpaiste. Niin, että ulkona ollessa nenänpää ja posket tulevat punaiseksi. Niin, että ulkona pitää siristellä silmiä. Niin, että voi ihastella, kuinka kaunis luonto onkaan.

Tänään oli juuri sellainen päivä.

Kävinkin nauttimassa tänään valosta kävelemällä 1½ tunnin lenkin (ja juoksinkin ihan vähän, mutta siihen hommaan vaatetusta oli aivan liikaa). Ihanan valoilmiön lisäksi tähän lenkkiin vaikutti myös lukema, minkä vaaka aamulla näytti. Nyt pitäisi siis saada joulukilot kuriin. Mietin kävellessä seuraavan viikon ajalle, jokaiselle päivälle jonkin (edes pienen) liikunnan. Katsotaan, kuinka käy. Itsekuri tässä asiassa ei edelleenkään ole mun vahvuus. Päätin myös pyrkiä ohittamaan karkkikiusaukset, joita jouluna tähän talouteen ilmaantui useampia.

Joulupäivän perinteitä?

Viimeiset kolme joulua ovat kuluneet muualla kuin kotikotona. Kotikotona joulupäivän perinteisiin kuului joululounas isolla porukalla. Käytännössä lounaspöydässä oli jämiä jouluaatolta (kaikkea tehdään jouluaatolle niin reilusti, että siitä myös riittää joulupäivälle).

Kolmen viimeisen joulun perinteet ovat kuitenkin olleet hyvin erilaisia. Enemmän omannäköisiä. Kaikkina näinä kolmena jouluna olemme joulupäivänä tehneet pizzaa. Väen määrä on vaihdellut ja pizzat ovat olleet joko lounaaksi tai illalliseksi. Pizzoja on kuitenkin leivottu ja niitä on aina ollut useampi kuin yksi.

Toinen perinne on mäenlaskeminen joulupäivänä. Tänä vuonna lumitilanne ei ihan antanut siihen mahdollisuutta... Siispä tänä vuonna tyydyimme ensin päiväkävelyyn tässä lähistöllä ja illalla hurautimme vielä autolla keskustaan.


Ensin kävimme kurkkaamassa Huvilakadun taloyhtiön tekemää joulukalenteriseinänä Huvilakujan puolelta. Idea on kerrassaan hyvä ja ikkunat olivat kivoja. Huvilakujalta kävelimme tuulta uhmat…

Aatonaattona

Täällä on ollut aamulla käynnissä viimeiset (tai no melkein viimeiset) jouluvalmistelut. Punajuuret kypsyvät uunissa huomista salaattia varten. Voitaikinaneliöt odottavat täyttämistä. Pöytä on koristeltu iltaa varten. Illalla tulee naapureita ja ystäviä kylään, herkkuja syödään siis jo tänään.

Huomista varten on etsitty uuniriisipuuron ohje. Ja muuten joulu alkaakin olla valmis.

Rauhallinen, mukava olo. Huomenna ei ole aamulla kiire minnekään. Lapsoset saapuvat ja yhdessä syödään riisipuuroa (sillä oletuksella, että se onnistuu). Illan mittaan väkimäärä lisääntyy ja yhdessä syödään ruokaa pitkän kaavan mukaan. Tosin ilman niitä varsinaisia jouluruokia tänäkin vuonna.

Tänään on edessä vielä ystävän näkeminen ja jo perinteiset (toinen kerta, perinne siis :)) jouluteet. Iltapäivällä vielä siivoillaan kaikki ylimääräiset tavarat pois ja koristellaan toinenkin pöytä.

Joulukalenterista paljastuu huomenna aarteenetsintä. Vihjeet kirjoitetaan siis vielä tänään  + piilotellaan ympäri taloa. I…

Neljäntenä adventtina yritettiin leipoa

Mutta lopputuloksiin nähden, tehtiin onneksi muutakin...

Loman kunniaksi sunnuntaiaamu aloitettiin pitemmän kaavan aamupalalla. Olin edellisenä iltana laittanut pataleipätaikinan (resepti löytyy täältä) nousemaan ja aamulla saatiin sitten iloita tuoreesta leivästä. Lisäksi pöytään päätyi avokadoa, pekonia, paistettuja munia sekä illalliskutsujen vieraiden tuomaa käpykakkua. Aamupala-aika tosin venyi sen verran myöhäiseksi, että brunssihan se käytännössä oli. Ja tälllä brunssilla selvisikin pitkälle iltaan.

Päivän aikana kokosin ja koristelin myös kuusen. Joulu on ihan pian täällä :). Ja paketoin myös kasan lahjoja. H pesi myös ikkunat. Pihalta päin. T-paitasillaan. Joulukuu ja ulkona +10 C. Hämmentävää.

Mutta niin ne leipomiset. Ensinnäkin mun piti leipoa viimeiset piparit. En leiponut, koska unohdin ottaa taikinan ajoissa sulamaan.

Sitten mun piti tehdä saaristolaisleipää. Unohdin ostaa lauantaina hiivan, joten menin oikein erikseen hakemaan sitä. Satuin sitten ostamaan sitä liian vä…

Joulukahvittelua

Näin joulun alla olen havainnut omistavani monta ihanaa ystävää. Ja olenkin näistä ystävistä aika montaa nähnyt viime aikoina. Joulukahvittelua on siis tullut harrastettua paljon. Tosin kertaakaan en ole kahvia juonut, mutta teetä ja glögiä on tullut nautittua paljon.

Stockmannin 8. kerroksen  Fazerin kahvila ilahdutti monipuolisuudellaan. Avokado-kanaleipä oli aivan mielettömän hyvä.

Mukavaa oli myös löytää Sellosta kerrankin viihtyisä kahvila Espresso House. Asiakasmääristä päätellen tämä kahvila myös pysyy pystyssä jonkin aikaa.

Ja keskustasta löytyi hassu pieni Natural Flavour Tea House, jossa nautimme teetä ja söimme mykyjä (dumblings). Mykyt maistuivat sen verran hyviltä, että taidanpa poiketa tähän Aikatalossa sijaitsevaan paikkaan uudestaankin.


Nämä useammalle illalle osuneet tee- ja glögihetket saivat kyllä viimeiset työviikot tuntumaan niin paljon helpommilta. Koska illoille oli kivoja suunnitelmia, ei iltoja voinut käyttää yksinomaan kokeiden korjaamiseen (työpaikalla tuli…

Vuoden viimeiset grillaukset?

Näin joulukuun puolivälin kunniaksi päädyimme virittelemään vielä viikonloppuna grillin kuntoon. Totesimme, että tässähän olisikin hyvä perinne: grillausta keskellä joulukuuta... Katsellaan, miten käy ensi vuonna :D.

Tällä kertaa grillissä paistuivat pihvit ja sämpylät, joista sitten koottiin (kylläkin sisätiloissa) herkullisia hampurilaisia.  Sanottakoon näin, että grillaus ei näissä lämpötiloissa ollut ehkä suurinta herkkua. Lopputulokset sen sijaan upposivat jokaiseen.


Kiila: brunssi

Viikonloppuna oli taas kuukausittaisen brunssiryhmäkokoontumisen vuoro. Tällä kertaa brunssipaikaksi valikoitui kätevän sijaintinsa takia Kiila.

Jos pitäisi kuvata Kiilan brunssia yhdellä sanalla, olisi se r u n s a s.
Pöydästä löytyi useampaa salaattia, leipää ja leikkeleitä, munakokkelia (joka oli muuten harvinaisen hyvää), pekonia (juuri oikeanlaista: rapeaa siis), nakkeja, lihapullia, piirakkaa jne. En oikein keksinyt mitään, mikä olisi jäänyt puuttumaan.

Juomista oli tarjolla teetä, kahvia ja mehua. Jälkkäripöytä oli pienoinen pettymys. Jälkkärit olivat ihan kivoja, mutta eivät erityisesti sykähdyttäneet meitä. Jälkkärit olivatkin brunssin huonoin osa. Mutta se ei kyllä mitenkään himmentänyt brunssia, vatsat tulivat jälleen täyteen.

Kivaa Kiilassa oli se, että ravintolassa oli tilaa. Pöydät eivät olleet liian tiiviitä ja vaikka väkeä riittikin aika paljon, niin omassa pöydässä sai olla kohtuullisessa rauhassa.

Positiviisena seikkana mainittakoon myös ikkunoista avautuvat hyvät m…

Kolmantena adventtina kirjoitettiin joulukortteja

Tämä vuosi oli ensimmäinen varmaan tuota 20 vuoteen, kun en askarrellut joulukortteja. Kotikotona askartelin yleensä tammikuussa seuraavan joulun kortit. Sukulaisia oli aika paljon, joten meillä oli äidin kanssa aina kunnon korttipaja pystyssä.

Omat joulukorttini näin aikuisena olen yleensä askarrellut loka- tai marraskuussa. Useampana vuotena askartelin kortteja yhdessä ystäväni kanssa. Joimme glögiä, söimme pipareita ja askartelimme. Ystäväni muutettua toiselle paikkakunnalle jäi tämä perinne harmittavaa kyllä. Tämänkin jälkeen kuitenkin askartelin kortteja useampana vuotena. Tänä vuonna en kuitenkaan jotenkin jaksanut. En jaksanut suunnitella sopivaa mallia eikä tuntunut, että olisi aikaa askarrellakaan. Niinpä päädyin raksaprojektin kunniaksi kokoilemaan sopivan asetelman harkoista, kanervoista ja lyhdyistä. Kuvan taisin ottaa jo lokakuussa ja testailin montaa eri hämärän sävyä. Loppujen lopuksi kuvaksi valikoitui hieman sinertävä hämy. Luntaa ei oltu tässä vaiheessa nähtykään, m…

Kuusipuu korteista

Joulukoristeet ovat pikku hiljaa ruvenneet hiipimään esille. Tähti on ollut ikkunassa jo kauan ja tuonut vähän valoa tähän pimeyteen. Tänä vuonna etsiskelin kaikki kivat joulukortit, joita olin kerännyt vuosien varrella ja asettelin niistä joulukuusen seinälle.
Yllättävän kiva idea helpolla toteutuksella.

Mietin sitäkin, että joulukuusi olisi rakentunut postista saapuvista joulukorteista. Päätin kuitenkin laittaa ne toisaalle seinälle ja koota kuusen heti kerralla, kun hups, niitä säilöttyjä kortteja oli aika paljon...

Joulukalenteri: kuusipuut

Tänä vuonna innostuimme H:n kanssa ideoimaan oman joulukalenterin. Puhuimme lapsuuden jouluista ja siitä, kuinka kummankin kotikotona oli ollut itse tehty joulukalenteri, josta sitten joulukuun aamuina sai käydä hakemassa jonkun pienen yllätyksen.

Aluksi yritimme löytää H:n kotoa vanhan seinälle ripustettavan taskujoulukalenterin. Kalenteri pysyi kuitenkin piilossa, joten rupesimme sitten miettimään omaa. Loppujen lopuksi idea sai tulta alleen pari vuotta vanhasta Kodin Kuvalehdestä. Ja niin syntyi papereita rullailemalla 24 kuusipuuta. Alkuperäisen ohjeen mukaan olisi kuulunut käyttää eri kokoisia lautasia, joilla leikataan paperista (tai pahvista) ympyröitä. Ympyrät sitten leikataan neljään osaan ja pyöritellään kartioiksi.

Tälle idealle en kuitenkaan oikein lämmennyt. Ensinnäkin meidän lautaset on aika pieniä, tai sitten kuusipuut ovat todella pieniä... Ja mielestäni 90 asteen sektoreista ei kovin näppärästi kartiot synny. Siispä otin villalangan pätkän, jonka sidoin kynään. Langa…

Toisena adventtina ihasteltiin lunta

Tosi lunta ei ollu täällä pääkaupunkiseudulla vaan kotikotona Pohjois-Pohjanmaalla.
Sopivasti autoillessa pohjoiseen päin alkoi hillitön lumisade, joka ei kyllä ajellessa ihan hirveästi ihastuttanut.

Paikan päällä olin kuitenkin toista mieltä. Nyt on tälle joulukuulle nähty ainakin kerran lunta. Ja olikin kaikki heti paljon valoisampaa.

Toisen adventin puuhiin kuului myös lahjojen vaihtaminen. Tietenkään paketteja ei aukaistu vielä vaan nyt ne odottavat nätissä rivissä vaatehuoneen ylähyllyllä jouluaattoa. Myös jouluun kuuluvia ruokia tuli maisteltua. Lanttulaatikko ja savukala päätyivät nimittäin ruokapöytään meidän vierailun kunniaksi jo nyt.

Aamupalaa syödessäkin sai nauttia talvesta ja luonnosta. Aamupala nimittäin kului tiiraillessa lintulaudalla taituroivaa oravaa. Harmillista kyllä, puhelimella ei kovin tarkkaa kuvaa kurresta saanut.


Ensimmäisenä adventtina paketoitiin

Nyt se sitten on. Joulukuu. Jotenkin se kuitenkin hiipi salavaivihkaa. Ja ei t o d e l l a k a a n tunnu siltä, että reilun kahden viikon päästä tässä taloudessa joululomaillaan. Ihan hieman kauhistuttaa se ajatus sitä ennen olevasta koesumasta sekä joulujuhlan valmistelusta. Mutta ei pidä ajatella liikaa, hyvin ne sujuu. Ja sitten on kuitenkin ihastuttava joululoma.

Ensimmäisen adventin kunniaksi virittelin  sunnuntaina jouluradion soimaan ja kaivelin talouden tyhjennyttyä (harrastuksiin, synttärijuhliin jne) paketointitarvikkeet esille. Siinä joululauluja kuunnellessa ja teetä juodessa (sekä flunssaa parannellessa) suurin osa joululahjoista päätyikin jo paketteihin. Hyvä niin, koska joulukuun alun kunniaksi olin exäni kanssa teellä ja samalla kummilapsilahjoja hoidettiin eteen päin. Ikävä siis olisi ollut, jos kyseiset paketit eivät olisi olleet vielä valmiita.

Tänä vuonna hankin joulupaperit (vanhojen lisäksi) Ikeasta ja jotenkin tykästyin Ikean värimaailmaan. Sopivan haaleaa ja t…

ihana, ihana leipäjuusto

Ei, tämä postaus ei sisällä leipäjuuston ohjetta. Koska leipäjuustohan kuuluu tehdä tuoreesta maidosta, joka otetaan maitotankista ei purkista. ...ja koska en myöskään todellisuudessa ole koskaan itse tehnyt leipäjuustoa.

Olen maatilalta (lypsytila) kotoisin ja lapsuudessani leipäjuusto oli oleellinen osa varsinkin juhlia. Myös silloin, kun kummini tulivat kyläilemään, oli meillä aina tarjolla leipäjuustoa (ilmeisesti kummini tykkäsivät myös tästä herkusta). Meillä tehtiin itse leipäjuustoa ja tekemiseen osallistui niin isä kuin äiti. Ja kumpaakin tähän hommaan tarvittiinkin. Isä laittoi leipäjuuston alulle ja muotoili sen kiekoksi. Äiti huolehti paistamisesta, jossa isä tosin oli usein mukana. Meillä leipäjuusto paistettiin aina sähköuunissa, mutta jo sekin vaikutti suhteellisen vaaralliselta hommalta eikä aina palovammoilta vältytty.

Lapsena pidin leipäjuustosta eniten tuoreena, hieman lämpimänä. Jälkkärinä sen narskuva olemus ei niinkään ollut mieleeni. Vanhemmiten tämä herkku on k…

Ravintolalöytö: Benjam´s Bistro

Lauantaille piti saada ravintola.
Ravintolan etisimiselle ei kuitenkaan haluttu kuluttaa liikaa aikaa, sillä oli aika todennäköistä, että ravintolareissu saattaisi peruuntua.
Ravintolavalinta tehtiin siis tasan yhden instagram-kuvan pohjalta. Ja sekin vain siksi, että nimi kuulosti kivalta.
En edes selannut ruokalistaa netistä, etsin vain nettisivuilta puhelinnumeron (koska, mur, ilmeisesti pöytävarausta ei voi tehdä netin kautta).
H soitti varauksen (tosin soitettuaan ensin väärään numeroon...) viikolla ja pöytä oli hoidossa.
Lauantaina havaittiin pääsevämme tosiaan liikenteeseen, mutta kumpikaan ei muistanut mihin kellonaikaan pöytä oli varattu. Siispä H soitti uudestaan (tällä kertaa suoraan oikeaan numeroon). Tarjoilija ei saanut selvää käsin kirjoitetusta nimestä, joten tehtiin varulta uusi varaus oikeaan aikaan.
Ravintolaan matkalla tapasimme naapurimme, joka houkutteli syömään hänen luoksensa. Vähältä piti, ettei muutettu suunnitelmia.

Ja ONNEKSI ei muutettu. Benjam´s Bistro ol…

Mitä se arki nyt on?

Eilen löysin itse kokkaamassa neljälle alaikäiselle pikaruokana nuudelia ja kalapuikkoja (ruoka, joka myös takuuvarmasti uppoaa kaikille). Yksi vieraileva tähtönen ja kolme normiyksilöä. Mietin, että kuinka tähän päädyttiin.

Jotenkin tämä arki on parissa vuodessa tullut osaksi mun elämää. Ruoanlaittoa, siivoamista, pyykinpesua. Kuulumisten vaihtamista. Läksyjen tekemistä. Kokeesta panikointia. Hukkuneiden kännyköiden etsimistä. Piposta ja hanskoista naputtamista. Riitojen ratkomista. Uhman ohi menemisen odottamista. Syvään hengittämistä.

Ja kuten eilen, ex tempore koko konkkaronkan ruokkimista, paimentamista ja eteenpäin hoputtamista. H tarvittiin naapurin raksalle pika-avuksi tunniksi, joten mä jäin pyörittämään viikon kiireisimmän illan itsekseni. Hyvin meni. Mietin vain sitä, kuinka erilaista tämä arki on verrattuna vaikkapa arki-iltaani kolme vuotta sitten. Yhtäkkiä onkin me ja arjen sumplimista miljoonan eri liikkuvan osan suhteen.

Ja itse asiassa mä tykkään tästä. Useampi on eri…

Herkullinen pataleipä

Tänä syksynä kotiutimme mekin Iittalan Sarpaneva Padan. Jo pitemmän aikaa olin tätä miettinyt, ja kun ilmeni, että H oli samaa miettinyt, niin ei kuin tuumasta toimeen.

Pata on miellyttävä katsella (tosin pitäisi raivata kunnolla sen ympäristö, jotta Pata pääsisi oikeuksiinsa) ja on se päässyt tositoimiinkin. Yllättävän harvoin kuitenkin. Emme näköjään ole tarpeeksi kauan aikaa kotona, että ehtisimme kokkailla kunnon uuniruokia.

Pataleipää kokeilin ensin kerran huonoin seurauksin. Leipä jäi pohjaan kiinni aivan täysin. Mutta kyllä se maistui silti hyvälle... Seuraavalla kerralla sipaisin öljyä pohjaan + reunoille ja jo irtosi leipä. Ja pataleipähän on ensinnäkin helppoa ja toisekseen vielä törkeen hyvääkin.

Tämän reseptin sai ystävältäni L:ltä ja olin kerrankin muokkaamatta sitä (sen verran paineita oli edelllisen kerran epäonnistuneesta kokeilusta).

Pataleipä

7 dl vehnäjauhoja
3/4 tl suolaa
½ tl kuivahiivaa
3½ dl vettä

Sekoita kulhossa kuivat ainekset keskenään ja lisää reilusti käden…

Hello Darling: brunssi

Iso Roba 3-5:ssa sijatiseva Hello Darling oli brunssiryhmämme tämän kuukauden kokoontumispaikka. Paikan päälle suunnatessa keskityin niin ihastuttavaan auringonpaisteeseen, etten meinannut löytää koko paikkaa. Sisäpiha oli hieman kavalasti piilossa (no ei se oikeasti ollut, mä en vain katsellut kunnolla ympärilleni), mutta onneksi toinen brunssiryhmäläinen huomasi minut ja johdatti oikeaan paikkaan.

Hello Darling ihastutti pienuudellaan, sisustuksellaan ja henkilökunnallaan. Tuli jotenkin tosi sympaattinen ja hyväksytty olo. Käyttökielenä paikassa toimii englanti, joka luistikin henkilökunnalta todella hyvin. Paikka on muuten niin pieni, että jos tänne halajaa, kannattaa ehdottomasti tehdä pöytävaraus. Meidänkin brunssin aikana jokainen pöytä oli koko ajan varattu.

Niin ja tänne kannattaa haluta. Paikan tunnelma vei vaan mennessään. Ja eipä siinä ruoassakaan valittamista ollut. Rankkasimme tämän brunssin toiselle sijalle kokeilemistamme brunsseista. Ja ykköstä onkin paha ohittaa, San…

KonMari --- taittelua

Kesällä luin Marie Kondon KonMari-kirjan ja taitteluosuushan vei mennessään. Muuhun japanilaiseen ajatteluun en oikein syttynyt, mutta ei se mitään, taittelu on huippua. Niin huippua, että se leviää kaveripiirissä pikku hiljaa jokaisen vaatekomeroon. Aika monen tuttavan/kaverin kotoa löytyy jo sievästi taitellut vaatteet laatikoista.

Omat taitteluni alkoivat kesän lopussa. Kävin silloin myös läpi vaatteeni KonMarimaisesti. Mietin vaatteiden kohdalla, tuoko se iloa vai ei. Tosin en oikein osannut miettiä vaatteita ilontuojina. Mietin sen sijaan sitä, mitkä vaatteet päällä koin oloni hyväksi ja koin näyttäväni siltä, miltä haluan. Eli onhan sekin tavallaan ilon tuomista. Joka tapauksessa karsin siis vaatevarastoani suhteellisen runsasalla kädelllä (nyt vaan pitäisi vielä viedä karsitut vaatteet kierrätykseen ullakolta). Sen jälkeen sitten taittelemaan. Aluksi taiteltavaksi pääsivät t-paidat. Sitten sukat. Sitten pitkähihaiset ja lopulta vielä neuleetkin. Alusvaatelaatikko on vielä huon…

Viikonloppua odotellessa

Viikonlopun tekemiset ja ruoat on suunniteltu. ---Kerrankin ajoissa.
Viikonlopulle on suunnitteilla tällä erää ahkeraa uunin käyttöä (sähkölasku kiittää...).  Skidit on paikalla, joten niiden kanssa leivotaan ainakin yksiä tärkeitä juttuja (joihin ylläolevat mausteet liittyvät oleellisesti). Lisäksi ajattelin omin nimineni leipoa ainakin yhtä muuta juttua. Ja viikonlopun ruoatkin taitavat olla uunipainotteisia.

-talvi on ilmeisesti tullut, vaikkei sää siltä näytäkään.

Marraskuu

...joka kerta sanoessani mielessä marraskuu lähtee päässäni soimaan Miljoonasateen Marraskuu.

Itse en kuitenkaan näin marraskuun alussa ole kovin synkissä ja ikävöivissä tunnelmissa. Olen itse asiassa yllättävän positiivisella ja odottavalla mielellä. Marras- ja joulukuuhun mahtuu kuitenki paljon kivoja tapahtumia.

Tänä vuonna päätin osallistua facebookissa kiertävään lukuhaasteeseen. Viime vuonnakin taisin yrittää, mutta homma taisi kaatua heti alkumetreille. Tänä vuonna olen sen sijaan ainakin toistaiseksi pystynyt lukemaan vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta per päivä. Useimpina päivinä itse asiassa enemmänkin. Ratkaisuna on tänä vuonna ollut se, että kotona mua odottelee koukuttava tiiliskivi (tällä hetkellä Diana Gabaldonin Luiden kaiku) ja repussa kulkee mukana hieman ohuempi kirja. Bussi- ja junamatkat (vaikkei niitä tulekaan kuin 2 - 4 viikossa) olen viettänyt kirjan parissa. Hei hei puhelin, tervetuloa kirja. Ja jo yksinomaan tämä ratkaisu on piristänyt huomattavasti. Buss…

Halloween

Viikonloppuna vietettiin yhden alamittaisen synttäreitä. Synttärivieraat olivat juhlakalun toivomuksesta tällä kertaa pääsääntöisesti aikuisia (ja yksi koira). Teemaksi päivänsankari valikoi Halloweenin ja pöytä katettiinkin sen mukaiseksi.

Pöytää koristivat hämähäkit ja kummitukset. Hämähäkki oli myös kutonyut verkkonsa kakun päälle ja kummitukset olivat päätyneet kippoon syötäväksi.  Lisäksi tarjolla oli pikkupizzoja ja juustotarjotin.  Harkitsin myös kurpitsan kaivertamista, mutta flunssainen olo iski viikolla sen verran päälle, että päätin hylätä sen ajatuksen. Ihan hyvä veto, tekemistä riitti näissäkin leivonnaisissa ihan sopivasti.

Cafe Köket: brunssi

Brunssiryhmän kuukausittainen kokoontuminen tapahtui tällä kertaa Kiseleffin talossa sijaitsevassa Cafe Köketissä.

Tämäkään brunssi ei tuottanut pettymystä. Ruokaa oli paljon ja se oli hyvää. Tarjottavista löytyi muutamaa erilaista leipää, levitteitä, karjalanpiirakoita ja munavoita. Salaatteja oli muutamaa erilaista. Oli leikkeleitä ja kasviksia. Lämpimistä löytyi kanavartaita, kasvispiirakkaa sekä lohkoperunoita. Oli juustoja. Oli kakkuja, keksejä, tikkareita ja lämpimiä lättyjä kermavaahdolla ja hillolla. Ja sitten oli todella hyvää mangolassia. Jäin siihen koukkuun. Valikoima oli todella runsas ja äskeisessä luettelossa ei todellakaan ollut kaikki. Hintaa brunssilla oli 22,50€.


Kiseleffin talo oli ympäristönä juuri sopiva brunssille. Cafe Köket vaikutti sen verran kivalta tuttavuudelta, että toivottavasti majailee kauemmankin aikaa Kiseleffin talossa. Sinne voisi nimittäin mennä joku kerta istuskelemaan teekupposen parissa

Joulu alkoi vallata jo brunssiryhmänkin ajatuksia. Keskus…