Siirry pääsisältöön

Rauhallinen torstai

Tänään oli sellainen päivä, joita toivoisi olevan enemmän. Opetusta mulla oli vain 2h (ei saa käsittää väärin.  Pidän todella paljon tuntien pitämisestä. Mutta välillä vain rennompi päivä töissä on erittäin tervetullut), eikä tälle päivälle ollut yhtään palaveria tai suunniteltavaa. Olin siis työpaikalla yhteensä 2 h 30 min.

Puolilta päivin sain töistä autokyydin Tapiolan uimahallille. Kesällä kävin pari kertaa maauimalassa ja lapsilauman kanssa on pari kertaa tullut käytyä uimassa. En edes muista milloin olisin ollut itseäni varten uimahallissa. Tänään sen tein. Tämä oli myös pitkästä aikaa selvästi liikunnaksi laskettava tekeminen. Uin 750m. Aivan tarpeeksi.  Olisi tosin tehnyt mieli saada kilsa täyteen. Osa radoista kuitenkin siirtyi tuossa vaiheessa koululaisille ja mun kanssa samalla radalla oli jo turhan monta mummoa ja pappaa (jälleen ei saa käsittää väärin. Musta on hienoa, että mummot ja papat käyvät uimahallissa. Nuoremmatkin ihmiset saisivat käydä enemmän. Mutta liian monta mummoa ja pappaa samalla radalla on vain liikaa. Joko he ovat liian hitaita tai mä liian nopea. Tai jotain siltä väliltä).  Uimisen lisäksi saunoin pitkän kaavan mukaan ja kuuntelin mummojen juoruilua. Ikävöin myös ystävääni U:ta, jonka kanssa teimme vielä samalla paikkakunnalla asuessa monta uimahallikeikkaa.

Tänään mulla ei myöskään ollut kiire uimahallista pois.  Sekin oli luksusta että pystyi himmailemaan oikein kunnolla. Kuntoilun jälkeen suuntasin Théhuoneelle
nauttimaan teestä ja kirjasta. Ei edelleenkään kiire minnekään.  Aivan loistava tunne. Tänään kirjana oli Eppu Nuotion: Mutta minä rakastan sinua. Olen vasta aloittanut kirjan, mutta se tuntuu nyt jo hyvältä lukuvalinnalta. Ja lisäksi se sopi juuri sopivasti päivän teeteemaan.
Vedän villatakin yöpaidan päälle ja menen keittiöön keittämään teetä. Pyörittelen puhelinta kädessäni, haluaisin kirjoittaa vastauksen, mutta en osaa. Tee auttaa aina. Sellaisille sisältä vapiseville ihmisille kuin minä tee on parasta lääkettä. Ei ole ongelmaa, joka ei ratkea hyvin haudutetun teen avulla.
Théhuoneelta suuntasin hoitamaan pari pientä ostosta ja sen jälkeen kävelinkin miellyttävässä kevätsäässä (maaliskuu ja kevätsää on hämmentävä yhdistelmä) WeeGee-talolle, jossa tapasin ystäväni Petran. Petran kanssa kävimme katsomassa EMMAn näyttelyt ja teeittelimme (miksei tämä kuulosta ollenkaan niin järkevältä kuin kahvittelu) eli teehetkeilimme. Lopuksi vielä vedin reippaan kävelyn (tänään on tullut kuntoiltua, jee) reilun kilsan päässä olevalle bussipysäkille.

Olen muuten aika usein onnellinen siitä, etten vietä enää opiskeluarkea. Ensinnäkin on varaa käydä museoissa ja ulkona syömässä (vaikkakin tämän päiväinen keikka oli kylläkin joululahja :)) ja lisäksi on aikaa tehdä tätä kaikkea. Opiskeluaikoina illat menivät kuitenkin oikeasti opiskellessa ja tuntui, ettei vapaa-aikaa ollut koskaan. Näin työelämässä ollessa illat kuitenkin ovat useimmiten oikeasti vapaita. Kovin helposti en vaihtaisi tätä arkea muuhun.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj