Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2015.

Cafe Köket: brunssi

Brunssiryhmän kuukausittainen kokoontuminen tapahtui tällä kertaa Kiseleffin talossa sijaitsevassa Cafe Köketissä.

Tämäkään brunssi ei tuottanut pettymystä. Ruokaa oli paljon ja se oli hyvää. Tarjottavista löytyi muutamaa erilaista leipää, levitteitä, karjalanpiirakoita ja munavoita. Salaatteja oli muutamaa erilaista. Oli leikkeleitä ja kasviksia. Lämpimistä löytyi kanavartaita, kasvispiirakkaa sekä lohkoperunoita. Oli juustoja. Oli kakkuja, keksejä, tikkareita ja lämpimiä lättyjä kermavaahdolla ja hillolla. Ja sitten oli todella hyvää mangolassia. Jäin siihen koukkuun. Valikoima oli todella runsas ja äskeisessä luettelossa ei todellakaan ollut kaikki. Hintaa brunssilla oli 22,50€.


Kiseleffin talo oli ympäristönä juuri sopiva brunssille. Cafe Köket vaikutti sen verran kivalta tuttavuudelta, että toivottavasti majailee kauemmankin aikaa Kiseleffin talossa. Sinne voisi nimittäin mennä joku kerta istuskelemaan teekupposen parissa

Joulu alkoi vallata jo brunssiryhmänkin ajatuksia. Keskus…

Kynttilöitä ja Bon Jovia

Tänään piti olla kuntosalipäivä.

Ei ollut.

Ensin tuli ähky nepalilaisessa. Sitten tuli kylmä junaa odottaessa. Sitten tuli muuten vain väsy haettuani paketin pakettiautomaatista (ovat muuten käteviä vempeleitä). Joten loppujen lopuksi tyydyin kävelemään kotiin... Ei ollutkaan sitten kuntosalipäivä. Ehkä huomenna. e h k ä

Toisaalta mielen kuntosalia tuli harrastettua. Olohuoneessa on kynttilöitä ympäriinsä, ulkona möllöttelee täysikuu ja stereoissa soi Bon Jovi (se ainut bändi, joka on tainnut kuulua elämääni jo lähes 30 vuotta. Tosin myönnettäköön, että ensin se oli veli, joka bändiä kuunteli. Mä kuuntelin sitä vahingossa sitten samalla.). Ei ollenkaan paha. Olen viime aikoina kaivellut cd-kasaa (joka on edelleen muuton jäljiltä samassa paikassa. Ne maastoutuu liian hyvin ikkunaverhon taakse ikkunalaudalle) ja onkinut kuunneltavat musiikit vaihteeksi sieltä Spotifyn sijaan. Nyt onkin tullut kuunneltua niin Bon Jovia, Musea, Apulantaa kuin Sibeliustakin.

Niin ja tietenkin iltaan kuului…

Valokuvaamassa Kruunuvuorenrannassa

Näköjään palaan sattumalta (tai tarkoituksella) aina uudestaan ja uudestaan samoihin retkikohteisiin. Mutta minkäs tekee, kun löytää hyvän paikan, on sinne aina yhtä kiva palata. Kruunuvuorenranta on yksi tällainen paikka.

Tällä kertaa tosin suuntasin kyseiseen paikkaan valokuvauskurssin mukana. Sattui jopa niin somasti, että sää suosi meitä. Ei puhettakaan vesisateesta eikä pilvisestä synkästä ilmasta. Aurinko paistoi sen sijaan mukavasti pienen pilviverhon takaa.

Monet paikat, jotka reilu vuosi sitten olivat vielä kohtuullisessa kunnossa, olivat menneet todella paljon huonompaan kuntoon. Yksi huvila oli palanut ja laiturikin oli lähes uponnut. Mutta edelleen sitä rähjäistä romantiikkaa tästä paikasta löytyi.
Ja valo kyllä suosi kuvaamista.
Edellisistä reissuista Kruunuvuorenrantaan voit lukea täältä ja täältä

Kaksi kuukautta jouluun

...ja siitä huolimatta viikonloppuna iski hämmentävä joulufiilis. Viitteitä siitä oli ollut jo Annelin ja Onnelin talvi -elokuvassa, mutta viikonloppuna rupesin jo suunnittelemaan joulua ja join ekan kerran tälle vuodelle glögiäkin. H ä m m e n t ä v ä ä. En nimittäin ole mitenkään erityisesti jouluihminen. Pidän kyllä joulusta ja joululoma on aina tervetullut. Olen myös aina tykännyt leipoa ja askarrella, mutta en kuitenkaan ole (muistaakseni) missään vaiheessa erityisesti suunnitellut joulua.

No, nyt olen. Kaivelin viime vuodelta säästetyt joululehdet ja rupesin mietiskelemään, mitä tämän vuoden joululta haluaisin. Lukitsin jo (omassa päässäni tosin vain) viikonlopun, jolloin leivon tyttösten kanssa ekan kerran piparkakkuja. Mietiskelin mihin täällä uudessa kodissa joulukuusi (niin pitkällä en sentään ole, että haluaisin aidon joulukuusen, muovinen kelpaa hyvin) sijoitetaan. Pohdin lahjoja. Mietin jopa jouluaaton ohjelmaa. Ja mietin myös, mitä joulujuttuja laitetaan mihinkin.

Musta …

Malmin Gate1 ja sunnuntaibrunssi

Viikko sitten sunnuntaiaamulla pukeuduimme lämpimästi ja hyppäsimme pyörien selkään. Tälläkin kertaa suuntana oli Malmin lentokenttä ja Gate1:n brunssi.  Matkalla piti pysähtyä muutaman kerran kuvailemaan pakkaspaikkoja. Jonka seurauksena poljin hengästyneenä muita kiinni...

Sunnuntaisin Gate1:lla on nykyään teemabrunssit (tosin tämän sain tietää sähköpostilla, nettisivuilta en asiasta löytänyt mainintaa) ja tällä kertaa teemana oli pikkuherkut. Pieniä herkkuja pöydästä löytyikin. Täytettyjä voileipiä, pasteijoita, salaatteja, juustoja, leikkeleitä. Hieman meidän populaation alamittaisilla oli vaikeuksia löytää itselleen sopivaa syötävää, mutta muutaman ennakkoluulon ylityksen jälkeen jokainen sai vatsansa täyteen ja pääsi siirtymään jälkkäripöytään.

Jälkkäripöytä oli monipuolinen ja herkullinen. Ei mitään ihmeellistä, mutta hyvää.
Brunssiin kuului tuttuun tapaan mehut (tosin tällä kertaa mentiin sekamehuilla, hieman olisin kaivannut tuoremehua) sekä tee/kahvi.  Ja näkymät olivat tut…

Aamukävelyllä sumussa

Tänään se aamu vihdoin ja viimein koitti. Heräsin sopivaan aikaan, ulkona oli sopivan kirkasta ja ulkona oli juuri täydellinen sumu.

Loppukesän ja alkusyksyn odotin täydellistä sumuiltaa, jolloin olisin suunnannut ottamaan kuvia. Täydellisiä sumuiltoja olikin, mutta en koskaan ollut oikeilla seuduilla juuri silloin (tai aikaa ei muuten vain ollut). Öitten viilennettyä ei iltasumuja enää ole ollut, mutta nyt olen pari viikonloppua aikonut suunnata ottamaan aamusumussa kuvia. Tällä erää suurimmaksi ongelmaksi on noussut se, että joko herään liian aikaisin tai liian myöhään...

Tänään heräämisaika ja sää kuitenkin suosivat. Hiipparoin ulos (etten saanut ylimääräistä seuraa, jolla uloslähtö olisi kestänyt liian kauan), pistin kumpparit jalkaan ja pipon päähän. Kipitin lujaa (ja jäin matkalla ottamaan vain yhden lammikkokuvan) läheisten peltojen luokse. Ja tadaa, sumu oli juuri niin täydellinen kuvauskohde kuin ajattelinkin.

Ulkona kävellessä tuli myös jotenkin pysähtynyt olo. Ylitse meni m…

Sunnuntai-illan rauhaa

Viikonloppu oli täynnä kivaa tekemistä ja muuten vain puuhailua. On harjoiteltu enkun kokeeseen. On tarkastettu matematiikan läksyjä. On kinasteltu kotitöistä. On etsitty epätoivoisesti karkkipäivärahaa. On käyty retkeilemässä (voit lukea siitä täältä), on käyty leffassa (uusimman Onnelin ja Annelin myötä tuli jo vähän jouluinen olo, hui!). On istuttu säkkituoleissa ja kudottu (tää oli oikeasti hassu hetki. Kolme eri-ikäistä istui ja kutoi. Minä sukkaa, pienemmät kaulahuivejaan (voi kestää jokunen vuosi ennen kuin ne ovat valmiita). Noukittiin silmukoita, juteltiin pienistä ja suurista asioista. Joku totesi, että "isi ei varmaan usko tätä, kun tulee kotiin. Me ollaan ihan hiljaa ja rauhassa". ). On oltu väsyneitä ja on oltu hyperaktiivisia.

Joten sunnuntai-illan saapuessa olin enemmän kuin iloinen omasta ajasta. Harvinaista kyllä, talouden teinikään ei ollut kotosalla, joten olin ihan oikeasti itsekseni kotona. Kuusi tuntia aivan omaa aikaa. Kävin salilla. Venyttelin kotona…

Porkkalanniemi jälleen

Porkkalanniemi pysyy näköjään mun vakioretkikohteena. Jälleen kerran suuntasin viikonloppuna ihailemaan merta ja rantakallioita. Tällä kertaa aika moni muukin oli suunnannut samoihin maisemiin ja miksipäs ei, aurinko paistoi ja oli mitä paras syyspäivä ulkoiluun. Olen muuten päätynyt siihen, että paras retkiaika on nimenomaan syksyisin. Ei ole liian kuuma (ei ole liikaa ötököitä) ja maisemat on jotenkin raikkaammat.

Minäkin raahasin mukanani tämän meidän populaation sekä ystäväperheen. Kolme aikuista ja 5 lasta olivat aika mukava kokoonpano. Keittelimme trangialla ruokaa, ihastelimme maisemia.
Tallustelimme ympäriinsä niemessä. Söimme eväitä. Lapset rakentelivat kaarnalaivoja. Onget ja virvelit viritettiin käyttöön sen jälkeen, kun löytyi juuri sopivan suojaisa poukama. Puissa kiipeilyä testattiin ja lisäksi lapset löysivät itselleen juuri sopivan piilopaikan.

Retkeilyn ohella mietittiin syntyjä syviä. Puitiin työasioita. Mietittiin täydellisen leivän reseptiä. Vietettiin laatuaika…

Lyhtyjä

Iltojen alettua pimentymään on meidän e r i t t ä i n keskeneräiselle pihalle ilmaantunut lyhtykokoelma. Keräilin erinäisistä paikoista meille kertyneet lyhdyt ja vein ne muutaman kanervan kera pihalle.



Raksa-ajan harkkojen (odottelevat aidan rakentamista) päälle oli hyvä kehitellä pieni asetelma. Ja vallan söpö siitä tulikin.



Kuvat ovat aikajärjestyksessä. Valoisammasta pimeämpään.