Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2016.

Aurinkoa, lämpöä, kevät

Pohjoisessa vietettyjen pääsiäispäivien jälkeen paluu pääkaupunkiseudulle tuntui todella paluulta kevääseen. Siis eihän täällä ole yhtään lunta. Aurinko paistaa. On aika lämmintä. k e v ä t.

Kotona vietettyinä lomapäivinä siis käärimme hihat ja rupesimme järjestämään autotallia (jossa ei autoa ole koskaan ollut, eikä varmasti olekaan meidän asuinaikanamme ainakaan). Autotallin järjestäminen oli välttämätöntä, jotta saimme kaivettua esille terassikalusteet. Ja nyt ne kalusteet ovat terassilla, joka on muuten aika valtava...

Myönnettäköön, ettei tältä terassilta ole kyllä vastaavaa näkymää kuin edellisen asunnon parvekkeelta, mutta eiköhän me se kestetä... Ja on lohdullista ajatella, että kesän aikana sorakasat todennäköisesti vaihtuvat nurmikkoon, istutuksiin ja aitaan. Nauttikaamme siis rosoisista näkymistä, nyt, kun ne vielä ovat olemassa.

Terassi on ehtinyt jo muutaman päivän aikana kutsua istumaan auringonpaisteeseen, iltateehetkeen sekä kynttilöiden valossa vietettyyn vielä myöhä…

pinaatti-kasvispasta

Pääsiäislomaa  on vielä muutama ihana päivä jäljellä. Loman (joka tänä vuonna on, harvinaista kyllä, viisi päivää) ns. suoritusosio on ohi, nimittäin reissu skidien kera kotikotiin on hoidettu. Ja kuten normaalistikin, parin päivän jälkeen ähky on mieletön. Tässä vaiheessa onkin siis hyvä suunnata ajatukset hieman kevyempiin ruokiin ja ottaa taas repertuaariin hieman enemmän kasvispainotteisia ruokia.

Tämän pinaatti-kasvispastan bongasin tämän kevään aikana Kodin Kuvalehdestä. En kuitenkaan muista mistä numerosta, ja koko lehtikin on salaperäisesti kadonnut. Tässä kuitenkin se versio, minkä ohjeesta muistan...

Pinaatti-kasvispasta

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
200g tuoreita herkkusieniä
n. 0,75 dl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
1 pakastepinaattipussi
200g ranskankermaa
n. 50g parmesaania raastettuna
n. 1 tl suolaa (maun mukaan)
pari ripausta mustapippuria
n. ½ dl auringonkukansiemeniä

Pilko sipuli ja valkosipulinkynsi ja kuullota ne kuumalla pannulla öljyssä. Viipaloi herkkusien…

Treffi Pub & Bistro: Palmubrunssi

Palmusunnuntaina brunssiryhmä suuntasi itään. Tällä kertaa treffasimme Treffi Pub & Bistrossa.http://treffipub.com/fi/brunssi/ Treffipubissa on vaihtuva teemabrunssi ja loogisesti palmusunnuntaina oli vuorossa palmubrunssi. Voisin kuvailla brunssia hyvin pääsiäismäiseksi. Pääruokana oli lammasta ja jälkkärinä mämmijäädykettä.

Toki pöydästä löytyi muutakin. Alkupalana oli lohta, täytettyjä kananmunia, yhdenlaista leipää, paria salaattia, kasvispiirakkaa. Pääruokana oli lammaksen lisänä perunavuohenjuustogratiinia. Ja jälkkäripöydästä löytyi mämmijäädykkeen (mämmi ei ulkonäöllisesti ole helpoin ruoka, luulimme jäädykepaloja ensin jonkinlaiseksi lihaksi) lisäksi myös pashaa.

Minkälainen brunssi sitten oli? Meille jäi ikävä kyllä hieman pettynyt olo. Brunssi oli hinnaltaan 25€, joka on ihan ok hinta. Nyt kuitenkin mielestämme hinta-laatusuhde ei ollut aivan kohdillaan. Brunssiin ei kuulunut mehuja vaan kylmänä juomana oli jäävettä. Teetä ja kahvia löytyi, mutta teevalikoimat olivat ky…

Sunnuntain rauhaa

Sunnuntaiaamulla heräsimme hämmentävästi molemmat jo klo 06.00. Erikoista, koska edelliseltä yöltäkin oli varmasti univelkaa. Herätessään klo 6.00 voi kuitenkin todeta päivän olevan pitkän ja siihen mahtuvan kaikenlaista.

Kun tällaisena aamuna lähtee liikenteeseen klo 10.00 kokee päivän olevan jo pitkällä. Asiaan toki vaikutti myös se, että aurinko paistoi. Taakse ovat jääneet ne päivät, kun aurinko ei oikein ikinä noussut ja aina oli pimeää.

Kävellessäni bussille alkoi sopivasti satamaan lunta. Sellaisia isoja hiutaleita, jotka ovat juuri täydellisen satumaisia lumihiutaleita. Tiedättehän? Yritin jälleen ikuistaa näitä ihanuuksia kameraan, mutta hieman heikoiksi jäivät otokset.

Kävellessä näin talitintin (ja kuulinkin sen ja kaverit) ja monta virpomisreissulla olevaa lasta. Oli jotenkin rauhaisa ja onnellinen olo. Ja mikäs oli  ollessa, kevätpäiväntasauksen myötä valo sen kuin lisääntyy. Kesä tulee.

Varmoja kevään merkkejä

1. Ostin narsissiruukut ulkoportaille. Toivottavasti muistan siirtää ne yöksi sisälle ainakin toistaiseksi.
2. Hämmentävä siivousvimma iski: järjestimme 10-vuotiaan kanssa koko lastenhuoneen. Saimme aikaiseksi monta pussillista paperiroskaa sekä myös yhden kassillisen kierrätykseen meneviä leluja.
3. Ajatukset alkavat siirtyä kesän istutuksiin.
4. Terassi kutsuu viettämään aikaa.
5. Aurinko paistaa :)
Aurinkoisen viikonlopun kunniaksi on myös ulkoiltu aika paljon. Kuvat ovat Haltiasta, johon suuntasimme tällä kertaa valoisaan aikaan.

Päivärekti Liesjärven kansallispuistoon

Lauantaina päätettiin vietää pariskunta-aikaa ja suunnata retkeilemään kahdestaan pitkästä aikaa. Paikka oli hieman hakusessa, mutta onneksi on facebook ja sinne tallennetut kuvat. Muistin nimittäin hämärästi käyneeni joskus n. 8 vuotta sitten jossain n. 100 km päässä sijaitsevassa kansallispuistossa. Muistin myös kuvat, joita sieltä oli otettu (kuvamuisti on silloin tällöin kätevä). Facebookista omia kuviani aikana selailtua kävi ilmi paikkakin: Liesjärven kansallispuisto.

Liesjärven kansallispuisto on Helsingistä n. 100 km Forssaan päin. Auto siis startattiin ja naviin naputeltiin Liesjärven kansallispuisto ja sitten mentiin. Matkalle sivistimme itseämme kuuntelemalla Ylen radiokanavia. Autoradiomme antenni on sen verran huonossa hapessa, että käytännössä maakunnissa ei meidän autossa kuulu muut kuin Ylen kanavat ja silloin tällöin Radio Nova. Oli muuten hämmentävää huomata, että "eläkeläiskanavalta" Radio Suomesta (juu, hieman asenteellista, mutta näin olen ajatellut) tul…

Sosiaalisuuden varasto

Tällä viikolla olen täyttänyt ns. sosiaalisuuden varastoa.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka ehdottomasti tarvitsevat säännöllisin väliajoin omaa aikaa. Aikaa, jolloin voi olla itsekseen rauhassa. Viettää aikaa hiljaisuudessa, lukea kirjaa, juoda teetä. Hätätilanteessa lenkilläkin vietetty aika täydentää sosiaalisuuden varastoa, mutta parhaiten se onnistuu ns. täydellisellä joutilaisuudella. Ja vielä kaikkein paras tilanne on se, että olen yksin kotona. Voin olla siis varma, ettei tarvitse vastata kenenkään kysymyksiin, ei ottaa kantaa mihinkään. Voin täydellisesti uppoutua siihen omaan maailmaani.

Viime viikko oli hiihtolomaviikko, jolloin sitä omaa aikaa ei oikeastaan ollut ollenkaan. Kirjaa ehdin lueskella vähän, mutta tavallaan sitä oli koko ajan valmiudessa vastaamaan jollekin.  Itse asiassa parhaiten oma aika toteutui reissussa ollessani yöajovuorossa. Aamuyöllä teiden ollessa lähes tyhjät, ja muiden nukkuessa sain ladata niitä omia akkujani. 
Tällä viikolla sitten olenkin täyttänyt…

Varsova: MOD - mieletön ravintola

Hiihtolomareissun paluumatkalla pysähdyimme 14 tunniksi Varsovaan (tunneista kyllä nukuimme 8). Kaupunki vaikutti sen verran kivalta, että voisinpa ottaa joskus sen viikonloppureissun kohteeksi. Puolaa en ymmärrä sanaakaan, mutta onneksi se ei tuntunut olevan liian suuri haaste. Englanti toimi lähes paikassa kuin paikassa.

Varsovassa ehdimme hieman shoppailla ja syödä. Meille oli suositeltu MOD-ravintolaa, joka oli kyllä suositustensa arvoinen paikka. Paikka oli pieni ja rosoinen. Kukat roikkuivat katosta ylösalaisin ja kaikki oli kivan rentoa. Ruoka tehtiin avokeittiössä vieressä ja tunnelma oli sopivan hämyisä. Söimme kaikki alkupalan, pääruoan ja jälkkärin ja yksikään ruoka ei ollut pettymys. Itse söin dumblingeja (aaah, ne oli järkyttävän hyviä) alkupalaksi ja pääruoaksi Filet mignonia (tämäkin oli tosi hyvää). Jälkkäriksi söin crème Brûléetä, joka oli aika peruskamaa. Hävisi alku- ja pääruoalle, mutta ei missään nimessä ollut huonoa.

Jos tämän raflan hinnat ovat linjassa Varsovan…

Hiihtolomareissu Slovakiassa

Reilu viikko sitten starttasimme auton ja suuntasimme ensin laivalla Tallinnaan. Tallinnasta alkoi sitten huristelu Via Balticaa pitkin Slovakiaan kaupunkiin nimeltä Liptovský Mikuláš. Autoon meitä oli ahtautunut 4 ihmistä laskukamoineen, joten tunnelma oli välillä hyvinkin tiivis. Kolme meistä oli ajokortillista, joten muutamalla vessatauolla matka kesti n. 20 tuntia. Yksi ajoi, muut nukkuivat tai höpisivät vieressä. Syömiset hoidettiin myös autossa. Matka sujui y l l ä t t ä v ä n kivuttomasti.  Allekirjoittanutta hieman kauhisti ajella Puolan läpi keskellä yötä. Ylitin monta monituista tasoristeystä ja huristelin taajamien läpi (joko me eksyttiin vähän reitiltä tai sitten reitti tosiaan meni keskeltä kyliä/kaupunkeja). Ajellessa havaittiin, että paperikartoilla (sellaisia oltiin tulosteltu varulta mukaan) ei tällaisella reissulla tee yhtään mitään. Navi on se, jonka avulla paikat löytyivät. Varsinaista navia meillä ei tosin ollut, mutta onneksi noi puhelimet sellaisena osaavat toim…