Kohti hyvinvointia

Tämä syksy on ollut omituinen.

Töissä on ollut mieletön kiire, koko sen kaksi kuukautta, mitä koulua on ollut. Työpäivät venyvät jatkuvasti omituisen pitkiksi. Unohdan pienimpiäkin asioita (kuten sen, mistä luokasta puhuin reksin kanssa viime viikolla...), olen ärtynyt ja ärsyyntynyt. Lähinnä kuitenkin onneksi aikuisiin en lapsiin. Enkä kyllä kaikkiin aikuisiikaan, ei saa liioitella. Toisaalta olen nauttinut tosi monen ryhmän opettamisesta, ja jotenkin koen harvinaisen mielekkääksi tuntien suunnittelun. Siis en ole koskaan sitä inhonnut, mutta nyt tekisin mielelläni sitä enemmänkin (johtuu varmasti yleisestä aikapulasta...).  Olen pihalla päivistä, tunneista, valvonnoista ja kokeista. Toistaiseksi en ole kuitenkaan unohtanut mitään, mitä ei olisi voinut korvata. Valvontoihin olen juossut hiki hatussa, kun olen tajunnut jääneeni aivan väärään paikkaan. 

Iltaisin sitten tuntuu, ettei ole ollenkaan kiire. Olen mökkiytynyt lähinnä kotiin. Jos ennen oli lähes joka ilta meno, niin nyt on ehkä 1 - 2 menoa per viikko. Ja tämä tuntuu tiedättekö hyvältä. Olen säntillisesti venytellyt joka ikinen päivä viimeisen kuukauden ajan. Tosin yhdistäen siihen joko teen + padin lukemisen tai tv:n katsomisen. Olen käynyt myös 1 - 2 kertaa viikossa uimassa. Uintireissuja en laske menoiksi, sillä teen ne yleensä kotimatkalla töistä tullessa. Se siis kuuluu ikään kuin kotimatkaan. Jos ajattelisin uimaan menemistä erillisenä menona, uintikerrat luultavasti harvenisivat. Itsensä huijaaminen on parasta huijaamista.

Olen myös kutonut sukkia, lukenut kirjoja ja metsästänyt pokémoneja. Viimeistäkään en laske menoiksi. Vaikken sitä useimmiten teekään yksin. Yleensä käydään H:n kanssa iltakävelyllä ja useampi kerta ollaan myös napattu töiden jälkeen joku kaveri mukaan ja suunnattu pokeretkelle. Ulkona oleminen, uinti ja venyttely ovat tehneet niin hyvää. Vaikka työt stressaa, niin iltaisin voin hymistellä itseni kanssa ja nauttia hetkistä.

Olen myös pyrkinyt tässä viimeisten 6 viikon aikana muuttamaan hieman elintapojani. Venyttelyn + uinnin lisäksi olen pyrkinyt muuttamaan hieman syömistottumuksiani. Olen ruvennut laskeskelemaan proteiinin määrää ja pyrkinyt lisäämään sitä tietoisesti (yritän päästä 90 grammaan per päivä). Samoin olen pyrkinyt syömään enemmäm kuitua (25g/päivä) ja juomaan enemmän vettä (n.2,5 litraa per päivä). Olen myös opetellut syömään useammin (mutta vähemmän kerralla). Yritän muistaa syödä parin tunnin välein jotain. Isommat ateriat ovat lounas ja päivällinen, mutta lisäksi syön pähkinöitä/hedelmiä/kaakaosoijajuomaa väleissä. Tuntuu, että syön koko ajan, mutta paino on kyllä tällä menetelmällä laskenut hiljakseen.
Lisäksi on ollut jotenkin pirteämpi olo. En ole koskaan erityisen väsynyt ollutkaan, mutta nyt tuntuu, että saan aikaiseksi paljon enemmän. Jaksan enemmän. Huvittaa tehdä asioita enemmän. Olen jopa pitkästä aikaa ruvennut etsiskelemään itselleni sopivaa ryhmäliikuntatuntia (toteutusasteelle en ole vielä päässyt). Ilmeisesit tämä syömistottumusmuutos, jokapäiväinen kävelylenkki ulkona, päivittäinen venyttely + pari uimiskertaa viikkoon ovat juurikin sopiva yhdistelmä.