Siirry pääsisältöön

Iltaretkellä Seurasaaressa

Seurasaari on ollut tämän pariskunnan juttu tänä syksynä. Pokémonithan meidät sinne alunperin saivat, mutta jokin tässä ihastuttavassa saaressa vetää puoleensa ilman Pokémonejakin. Ja erittäin hyvä kysymys on, kuinka en aiemmin ole tajunnut suunnata oikeasti retkeilemään Seurasaareen... No, tänä syksynä asia on kyllä korjattu.


Eräs arki-ilta suuntasimme viettämään treffi-iltaa Seurasaareen. Makkarapaketti pakattiin mukaan ja matkalla haettiin kaupasta vielä Omar-munkkeja (termari unohtui kotiin, joten kaakaot jäivät tällä kertaa väliin). Talvi oli ehtinyt saapua Helsinkiin ennen tätä retkeä, joten matkaan suunnattiinkin untuvatakit päällä. Toppahousutkaan eivät olisi olleet pahitteeksi. Onneksi olimme sentään tajunneet vetäistä tuulihousut farkkujen päälle, muuten ois voinut jäädä retki aika lyhyeksi.

Ihastelimme merinäköaloja ja tummuvaa iltaa (ja otettiin me pari Pokémoniakin kiinni siinä sivussa). Reippailimme vähän kävellen ja lopulta jäimme evästauolle nuotipaikalle (tai mikä sen virallinen nimi onkaan). Virittelimme tulen, paistoimme makkarat. Höpötimme niitä näitä. Ja jälkkäriksi ne maailman parhaat omar-munkit (onneksi joku tajusi keksiä tämän herkun).

Tässä välissä ehti tullakin sitten aivan pimeä. Tuntui, että kello olisi ties mitä. No, oli se jo 18.00... (pääsimme lähtemään töistä tänään kohtuullisen ajoissa, ei sentään tunnissa juostu saarta ees taas). Pimeällä kuvittelee kellon olevan aivan muuta.

Tällä kertaa kuvasin muuten vain rantamaisemia, mikä on aika erikoista. Seurasaaren historialliset (muualta siirretyt) rakennukset nimittäin kiehtovat mielettömästi. Tähän asti olen tyytynyt ihailemaan niitä silmillä, seuraavalla kerralla voisi katsella linssinkin läpi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj