Siirry pääsisältöön

Oi, hyasintti

Hyasintti, se kukka, jonka yhdistän ehdottomasti jouluun. Jopa enemmän kuin joulutähden. Hyasintti on pitänyt lempijoulukukkapaikkaa sydämessäni jo lapsesta saakka. Sikäli erikoista, koska meillä ei ole hyasintteja pahemmin kotikotona ollut sen jälkeen, kun puolella suvusta alkoi olla erilaisia astmadiagnooseja.

Lapsuuden jouluun kuului kuitenkin aina joulukukkaostoksilla käynti paikallisessa kukkakaupassa ja hyasintti tuoksui siellä mielestäni niin ihanasti. Alakouluikäisenä sain joku joulu hyasintin omaan huoneeseeni ja se jäikin viimeiseksi kerraksi. Pienessä suljetussa tilassa (huoneeni oli kyllä yksittäiseksi huoneeksi aika iso, muttei tarpeeksi iso hyasintille) hyasintin tuoksu oli ehkä hieman liikaa.

Kului vuosia ja aina kaupassa ihastelin nupullaan olevia hyasintteja (en osaa edes sanoa, että mikä niissä niin vetoaa...). Ja vasta tänä vuonna tajusin, että nythän voin ihan vapaasti ostaa hyasintin. Meidän lähipiirissä kukaan ei ole asmaatikko eikä kärsi hajuherkkyydestä. Joten hakiessani eräs ilta banaaneja ja maitoa, nappasin mukaan myös hyasintin. Ja nyt lähinnä hymyilyttää, että kuinka en ole aiemmin tajunnut sellaista itselleni hankkia. Sen verran paljon se tuottaa hyvää mieltä vanhassa arabian kannussa.

Tätä hyasinttia on nimittäin ihasteltu paljon. Tuoksuteltu. Katseltu. Melkein tekisi mieli käydä ostamassa vielä toinenkin. Ihan vain siltä varalta, että tämä yksilö sattuisi kuolemaan. 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku
2 kommenttia
Lue lisää

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans
1 kommentti
Lue lisää

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj
Lähetä kommentti
Lue lisää