Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa).

Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii.

Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppujen lo…

Retkellä Palakoskella

Viikonloppuna oli lämpöä. Aurinkoa. Kesä. Tai ainakin melkein kesä. Mieletön fiilis, joka sai meidät pakkaantumaan autoon ja suuntaamaan metsäretkelle. Hieman omia ajatuksiani vastaan sotii se, että menemme ensin autolla paikkaan x, että pääsemme retkelle luontoon. Ilman mitään kulkuvälinettä ei meiltä kuitenkaan metsään pääse ja ikävä kyllä julkisilla menisi hieman turhan kauan meidän ylitäydessä elämässä. Hyväksyn siis tämän epäloogisuuden.

Tällä kertaa halusimme jonkin uuden retkipaikan Nuuksion, Porkkalanniemen tai Uutelan sijasta. Retkipaikka.fi -sivusto olikin tässä hyvä apuri. Muistin ystäväni käyneen jossakin Veikkolan lähistöllä retkeilemässä, joten Retkipaikka.fi:n kartasta etsiskelin lähistöllä olleet paikat ja retkikohteeksi valikoitui Palakoski, joka on juuri ja juuri Vihdin puolella. 
Palakosken virkistysalue oli alue, johon ei todellakaan oltaisi eksytty vahingossa. Ensin käännyttiin pienelle tielle, josta käännyttiin pienemmälle tielle ja vielä pienemmälle... Mutta kyl…

Liikuntaan koukuttautuminen

Liikunta ei k o s k a a n ole ollut mun ykkösjuttu. Kateellisena kuuntelen niitä ystäviä ja tuttavia, jotka saavat liikunnasta niin suurta mielihyvää, etteivät voi olla harrastamatta sitä. Juu, en minä. Mä saan paljon enemmän mielihyvää hyvästä kirjasta, hyvästä ruoasta ja hyvästä viinistä. Hyviä asioita kaikki, mutta eivät varsinaisesti edistä pitemmän päälle terveyttä. Ainakaan fyysistä terveyttä.

Vuosien saatossa olen kuitenkin oppinut itsestäni aika paljon. Muun muassa sen, että jos liikunnasta tulee sopivasti rutiini, harrastan sitä suhteellisen ahkerasti. Aluksi vaan pitää saada itsensä koukutettua siihen rutiiniin. Itseni tapauksessa se tapahtuu parhaiten niin, että pyrin tietoisesti olemaan ajattelematta koko liikuntaa. Laitan illalla valmiiksi salikassin tai uimakassin ja otan sen aamulla töihin mukaan. Töistä tullessa suuntaankin sitten harrastamaan liikuntaa. En tee siitä etukäteen itselleni suurta numeroa ja yritän huolehtia, että olen varmasti syönyt riittävästi töissä ja…

Lohi-avokadoceviche

Sen lisäksi, että pääsiäisviikonloppuna söimme itsemme onnellisiksi Sinnessä (lue siitä täältä), niin nautimme myös ystäväpariskunnan kanssa illallista meillä kotosalla. Menimme tällä kertaa osittain tutuilla ruokalajeilla.

Alkupalana munakoisokeittoa (ohje löytyy täältä, tosin olemme huomanneet tässä aikojen saatossa, että tämä keitto kannattaa valmistaa jo edellisenä päivänä. Maku paranee entisestään) ja pääruokana täysin maidotonta sienirisottoa. Tällä kertaa teimme kuitenkin myös toisen alkupalan, joka oli uusi kokeilu: .

Lohi-avokadoceviche (4:lle)
n.150g tuoretta lohta 1 - 2 limen mehua 1 pieni punasipuli 1 punainen chili
tuoretta korianteria kourallinen 1 avokado hieman suolaa ja pippuria
Pilko lohi pieniksi paloiksi (tyyliin 1cm x 1 cm) ja varmista, ettei mukana ole ruotoja. Laita palat kulhoon ja purista päälle limemehu. Laita kulho jääkaappiin ja anna lohen kypsyä n. 3 tuntia. Pilko punasipuli, chili ja korianterin lehdet pieniksi ja lisää kulhoon. Mausta myös tässä vaiheessa …

Porvoo: Sinne

Pääsiäisviikonloppuun mahtui tänä vuonna paljon pieniä juttuja. Yksi niistä oli pikainen 20 tunnin reissu Porvooseen. Varasimme Airbnb:n kautta yksiön keskustassa (miten emme ole aiemmin tätä keksineet, oli nimittäin todella kätevää) ja suuntasimme Porvooseen lauantai-iltapäivällä. Koko reissun päätapahtuma oli mennä syömään Sinneen, mutta toki ehdimme sitä ennen kierrellä hieman vanhaa kaupunkia ja nauttia tunnelmasta.

Mutta siis, se Sinne (kurkkaa sivut täältä). Jos et ole ikinä ollut, niin suuntaa sinne (tai Sinneen), jos vaan mitenkään mahdollista. Tämä oli toinen kerta kyseisessä ravintolassa ja toinenkaan kerta ei tuottanut pettymystä (tällaisia ravintoloita ei ole tiellemme osunut kovin montaa). Ensimmäiseltä kerralta olimme jääneet miettimään jälkkärin salmiakkilastuja ja kysäisimmekin niistä kokilta. Nyt pitääkin kokeilla joskus kotonakin. Lastut olivat nimittäin ainakin aika yksinkertaisen kuuloisia: salmiakkijauhetta marenkiin, joka levitetään ohueksi levyksi pellille ja pa…

Mehudisko

"Meil on disko, disko, disko, mehudisko, disko, disko"
Tai oli. Ja Tean Mehudisko-kappaleen lisäksi illan hitti oli vanha kunnon Macarena. 
Alamittaisten kanssa järjestimme siis ikioman diskon, jonne saapuivat myös naapuruston muut lapset. Diskotunnelma saatiin aikaiseksi ripustamalla kattoon Tigerista ostetut diskovalot (pyörivät värikuviot katossa ja lattiassa) ja pistämällä pöytä koreaksi. Todellisuudessa nämä olivat kyllä helpoimmat tarjottavat ikinä: mehua, poppareita ja karkkia. Ja sitten se tärkein: kiemurapillit mehulaseissa. Spotifyyn tehtiin oma soittolista, joka sitten täydentyi illan mittaan. Loppujen lopuksi alamittaisten valinnat olivat suurimmaksi osaksi mun lapsuuden ja teini-iän hittejä. Maailma muuttuu hitaasti.

Tanssilattialla vedettiin mitä hienoimpia muuveja ja kikatettiin. Kahden tunnin päästä alakerta oli täynnä hikisiä ja väsyneitä alamittaisia ja aikuisten pää oli kyllästetty macarenalla... 
Helppoa (kiitos Tigerin) ja kivaa. Uutta diskoa jo tilattii…

Melkein kesäinen sade

Tässä eräs ilta tuuli mielettömästi. Naapuritontilla hengaillut 3m x 2m pahvinpalanen leijaili itsekseen välillä todella korkealle. Ulos sijoitetut vitsat (virpomisesta saadut) levittivät myös itse itsensä terassille. Että todella ihastuttava ja miellyttävä sää.
Sitten tuli sade. Sade + tuuli, koko ajan paranee (eli siis ei). Mutta asiaa paransi huomattavasti se, että ainakin näin sisältä katsottuna sade vaikutti kesäiseltä sateelta. Ja miksi niin? Siksi, että ikkunasta näki ulos, kun satoi. Oli niin valoisaa, että välillä mietin, onko joku sijoittanut valonheittimen naapuritontille. Mutta ei, sehän on vain se meidän ikioma valonheitin: aurinko. Kello oli lähes kahdeksan ja sateesta huolimatta ulos näki. Ei tässä voi todeta kuin, että kesä ihan oikeasti tulee. 
Ja kierouden huipentuma. Vesisateen aikana tuli ihan vähän syksyfiilis. Sellainen, että oikeastaan se pimeys on aika kiva. Kynttilän valo, viltti, teemuki jne. No joo, taidan odottaa ensin sen kesän ja ihanan valon ja lämmön ja…

Bujo eli Bullet Journal

Loppusyksystä luin ensimmäisen kerran Hesarista Bullet Journalista (jutun voit lukea täältä). Asiaa mietiskelin ja pyörittelin ja olin hieman skeptinen. Kaivelin sitten kuitenkin valmiiksi olemassa olevan vihkon esiin ja kokeilin. Kokeiluversio ei mitenkään ollu nätti. Eikä esteettinen. Eikä edes looginen. Ideaan pääsin kuitenkin sisään.

Ja loppupeleissä kävin ostamassa Akateemisesta kirjakaupasta itselleni vihreän ystäväni, joka tunnetaan myös nimellä Leuchtturm 1917. Olin perehtynyt asiaan tässä vaiheessa vähän enemmän ja olin oppinut sen, että pistevihkot ovat se juttu. Pisteiden kautta nimittäin saa piirrettyä helpommin, laatikoitua helpommin ja kaikki pysyy suorassa helpommin. Ja senkin olen oppinut, että paperin paksuudella voi olla suurikin merkitys. Itseäni ei haittaa, että tussi näkyy sivusta läpi hieman, mutta osalle ihmisistä tämä on kynnyskysymys. Samoin kynillä voi olla suurikin merkitys. Itse en ole aivan näin hifistelylinjalla.
Vihreä ystäväni kulkee mukanani lähes aina…

Treffailua ja muuta

Kävin viime viikolla taas verenluovutuksessa (pyrin käymään 3 kuukauden välein, nyt taisi kulua vahingossa yksi kuukausi enemmän) ja sairaanhoitajan kanssa jutellessa tajusin, että seuraava verenluovutuskertani on kesälomalla. Wow, kesäloma on siis jo ihan lähellä. Alle 3 kuukauden päässä. Tämä lukuvuosi on siis jo oikeasti aivan loppusuoralla. ...Mikä on sikäli hirveän hyvä juttu, koska tuntuu, että tällä hetkellä työt ylityöllistävät erittäin pahasti. Mutta jaksaa, jaksaa :)

Tämä kevät on myös täynnä kaikkea kivaa odotettavaa. Hirveästi hinkuisin katsomaan Keski-Euroopan kevättä taas pitkästä aikaa, mutta tällä kertaa tyydyn matkailemaan Suomessa (ja ihan vähän vielä Tallinnassakin). Edessä on kolme keskenään täysin erilaista viikonloppureissua eri paikoissa. Ihanaa, kun on mitä odottaa.

Tänä keväänä olemme yrittäneet muistaa H:n kanssa ottaa myös parisuhdeaikaa. Tässä meidän hektisessä ja erittäin aikataulutetussa elämässä se on välillä erittäin vaikeaa. Viikossa on nimittäin aivan v…

Tallinnan ravintoloita: Tuljak sekä Kolm Sibulat

Nyt vihdoin postaus niistä parista Tallinnan ravintolalöydöstä. Viikonloppureissumme (josta tunnelmia voit lukea täältä) sisälsi hyviä ruokia ja niin paljon syömistä, että sunnuntaina oli aavistuksen vyöryvä olo. Mutta oli se kyllä sen arvoista.

Lauantaina suuntasimme ensin lounaalle aivan Telliskiven alkupääähän (eli Telliskiven alueen taakse) Kolm Sibulat -ravintolaan. Olimme tehneet paikkaan pöytävarauksen, mutta ainakaan meidän päivänämme se ei olisi ollut välttämätön. Tilaa nimittäin riitti hyvin. Mutta oli siis siellä muitakin kuin me. 
Kolm Sibulat ihastutti erityisesti alkupaloillaan. Minun ja H:n aasialaissävytteinen lohitartar oli järisyttävän herkullinen. Melkein nuolin lautasenkin. Myös ystäviemme  ribsit olivat herkullisia. Pääruoat olivat ok-tasoa. Nuudelikulhot toimivat ja olivat hyviä, mutta alkupaloille hävisivät mennen tullen.
Illalliselle suuntasimme Tallinnan keskustan ulkopuolelle (Piritan rantatietä ehkä 5 km päähän) Tuljakiin. Tuljak on 2015 uudelleen avattu rav…

Perinteinen retki Porkkalanniemeen

Jälleen koitti se aika vuodesta, kun
a) haluttiin retkeilemään  b) Porkkalanniemi alkoi salaperäisesti huhuilemaan mielen perukoilla
Lauantaiaamuna siis pakattiin skidit, eväät ja trangia autoon ja huristeltiin Porkkalanniemeen. Tie perille on skideillekin jo sen verran tuttu, että maisemien perusteella keskimmäinen osasi kertoa, montako minuuttia vielä. 
Porkkalanniemessä emme taaskaan tehneet mitään ihmeellistä. Minä ja 12-vuotias metsästettiin ehkä ihan vähän Pokémoneja (ei odotettu reissulta yhtään, joten yllätyimme moninkertaisesti). Lapset leikkivät piilosta. Kurkkivat vanhoja majapaikkoja. Juoksivat ympyrää. Oma ohjelmanumeronsa oli puiden pilkkominen. 8- ja 10-vuotiaat opettelivat sahaamaan (hitaasti, mutta varmasti) ja 12-vuotias osasi pilkkoa jo kirveellä puut nuotiokelpoisiksi. 10-vuotias opetteli myös sytyttämään nuotiota. Tosin todellisuudessa nuotio tehtiin grillikatoksen "takkaan", joten epäselväksi jäi saitko 10-vuotias "raksin seinään". Takka ja sa…

Ensimmäinen kevätpäivä

Maanantaina oli kevätpäiväntasaus, joten nyt ollaan oikeasti menossa kesää, valoa ja lämpöä kohti. Sopivasti maanantaina oli myös aurinkoinen ilma, ainakin päivällä. Suuntasin siis autotalliin, jossa kunnostin pyörän kesäkuntoon. Ja tarkalleen kevätpäiväntasauksen aikana (joka oli siis ma 20.3. klo 12.28) olinkin pyörän selässä huristelemassa kirjastoon 6 km päähän.

Aurinko paistoi, linnut lauloivat. Oli niin keväinen olo. Menomatkalla kevätoloa hieman himmensi yhtäkkinen todella luminen pätkä hiekkatiellä. Paluumatkalla valitsinkin reittini toisin. 
Hymyilytti. Päässä soi "Kevät, kuljen Hakaniemen rantaa...." Laulun sanat ovat kyllä aika surulliset, mutta kevätfiiliksen ne toivat silti. Ja kesää kohden tosiaan mennään. Vietin tämän kevään viimeisen ylimääräisen maanantaivapaan ja viimeinen jakso alkaa tällä viikolla. Maanantaivapaat ovat olleet ihana bonus ja viikot ovat menneet todella nopeasti. Kuitenkin on yllättävän mukavaa palata taas normaaliin työviikkoon. Siihen, et…

Tallinnassa KGB-museossa

Meillä on aivan ihana ystäväpariskuntakaveriporukka. Hölmöltä kuulostava nimitys, mutta juuri sopivan kuvaava. Ensin oli kolme tyttöihmistä samassa työpaikassa. Tutustuttiin, ystävystyttiin. Oli juhlia, yhteisiä työryhmiä, yhteisiä oppitunteja. Oli jaettuja työmatkoja, oli yökyläilyjä. Oli silloisia kumppaneita, oli kaveriporukoita. Reissattiin, laskettiin mäkeä, valvottiin myöhään, tehtiin joulukarkkeja jne.

Työpaikat vaihtuivat, mutta ystävyys säilyi. Kumppaneita on vaihtunut ja lopulta meistä on muodostunut meidän kuusikko. Kuusi erilaista ihmistä erilaisilla elämänkokemuksilla. Tämä on porukka, josta välillä näkee keskenään kaksi tai kolme ihmistä. Välillä paikalla on kaksi pariskuntaa ja aina silloin tällöin saamme kalenterit synkronoitua niin, että paikalla ovat kaikki kuusi tyyppiä. Näkemisessä voi olla pitempikin tauko välillä, mutta aina juttu jatkuu, kuin ei mitään taukoa olisi koskaan ollutkaan.
Tällainen ihana yhteinen aika oli nyt viikonloppuna, kun suuntasimme rentoutum…

Ihastuttava viikonloppu

Hymistelen vieläkin viikonlopun jälkitunnelmissa. Harvoinpa nimittäin sattuu samalle viikonlopulle niin paljon kivaa tekemistä, niin paljon kivoja ihmisiä ja niin paljon hymyjä, naurua ja iloa.

Onnistuin pakenemaan mielisairaalasta (Labyrinth Games) parhaassa mahdollisessa seurassa. Söin vatsani täyteen Kolmos3ssa. Ehdin kilistellä skumppalaseja kolmella eri seurueella. Kävin hikoilemassa ja pelaamassa beachia (Salmisaaren biitsihalli) sekä saunomassa päälle. Höpöttelin iloisesti rakkaan ystävän kanssa muiden pelatessa lautapelejä. Siemailin aamuteetä auringon paistaessa ikkunoista sisään. Selailin kalenteria ja löysin yhden (! keväälle on siis paljon iloista tekemistä tiedossa) vapaan viikonlopun, jolloin voimme pitää illanistujaiset. Tuumasta toimeen samantien, ja nyt on jo kutsutkin laitettu sähköisesti menemään.

Iltaisin oli niin hauskaa, että nukkumaanmenokin meni kohtuullisen myöhäiseksi (tosin olin kuitenkin aina ennen 01.00 kotona, joten ei nyt toivottoman myöhäiseksi). Päiv…

Ulkoilua kaupungilla

Tänään oli harvinainen päivä meidän huushollissa. Ensinnäkään ei ketään muuta kotosallla kuin me kaksi ja lisäksi kummallakaan ei ollut mitään sovittua menoa. Lisäksi aurinko paistoi heti aamusta alkaen. Voiko parempaa sunnuntapäivää toivoa?


Päivän teemaksi valikoitui toki ulkona oleminen. Eihän tuota ihastuttavaa valoilmiötä voi tuhlata sisällä olemiseen. Halusimme kuitenkin tehdä jotakin muutakin kuin pelkästään käydä kävelyllä. Retkeily olisi vaatinut liikaa energiaa, joten suuntasimme kaupungille.

Jälleen kerran ihastelimme, kuinka kaunis Helsinki onkaan auringonpaisteessa. Ihania taloja, selkeitä värejä. Ja ihanan sininen taivas. Kävelymme määränpääksi oli sovittu Tähtitorninvuori. Ihastuttava puisto, jossa tulee käytyä aivan liian harvoin. Tänään puistossa oli pysähtynyt tunnelma. Mistään ei olisi voinut päätellä, että nyt on vuosi 2017. Vuosi olisi aivan hyvin voinut olla viisikymmentä tai jopa satakin vuotta sitten.

Tähtitorninvuorelle meidät veti tänään Helsingin Observato…

Hiihtoloma Slovakiassa -kera alamittaisten

Etukäteen ajateltuna 6 hengen sulkeminen autoon (joka on normisti 5 hengen auto, mutta johon saa paikat 7 hengelle) noin 20 tunniksi ei kuulosta kovinkaan hyvältä idealta. Ja jos ei vuosi sitten olisi tehty kokeilureissua kaveriporukalla, ei tätä reissua olisi edes mietitty. Ekasta reissusta opittiin paljon ja hyvä niin. Nyt mentiin jo melkein rutiinilla ja osattiin korjata vanhat virheet (kuten, että laivamatka Tallinnasta Helsinkiin varattiin vasta 6 tunnin päähän arvioidusta saapumisajasta Tallinnaan. Vuosi sitten huristeltiin aikalailla kaasu pohjassa viimeiset sadat kilsat, että ehdimme satamaan ajoissa. Ja oltiin satamassa siis juuri ja juuri ajoissa. Tänä vuonna ehdittiin sitten odottaa laivaan menoa 5 tuntia, mutta ei haitannut. Tai no alamittaisia ehkä vähän, mutta me aikuiset hengitimme rauhassa ja olimme tyytyväisiä).

Reissu sisälsi siis tänä vuonna laivamatkan Tallinnaan, siitä 1500 km Slovakiaan Liptovský Mikulášiin. Minä ja H ajettiin vuorotellen. Tosin H oli jostain syy…

Hiihtoloman kynnyksellä

En vaan voi kyllästyä tähän valoon. Tänäänkin töistä tullessa oli vielä klo 17.00 valoisaa. Ulkona näki. Lämpötilan siirryttyä plussan puolelle on nyt pari päivää ollut todella keväinen olo. Lumet sulavat ja teiden jäät alkavat olla jo poistumaan päin. Toki myönnettäköön, että kevät on kyllä tulossa nyt aivan liian aikaisin, mutta silti on ollut ihanaa olla ulkona.

Eilen vietin maanantaivapaani kunniaksi jälleen aikaa keskustassa. Hoidin juoksevia asioita ja vietin ihanan iltapäivän ystäväni L:n ja suloistakin suloisemman H:n kanssa. Jotta H sai nauttia päiväunistaan vaunuissa, päädyimme me L:n kanssa kävelemään ihanassa auringon paisteessa. Suuntasimme loppujen lopuksi teelle Cafe Pirittaan. Pirittan tee- ja ruokavalikoima eivät aivan osu minuun, mutta sijainti kyllä paikkaa puutteet. Harvassa ovat nimittäin lähes Helsingin keskustassa olevat paikat, joilla on iso aurinkoinen terassi ja mukavat näkymät. Lisäksi ollaan poissa sen verran vilinästä, että vaunut pystyi jättämään terassil…