Siirry pääsisältöön

Operaatio kakku

Kesäloman toisena päivänä sen keksin (ensimmäisenä vietettiin lakkiaisia, joten silloin ei ehtinyt ajatella mitään): tämä rouva haluaa myös tehdä täytekakun. Sellaisen täytekakun, joka on hieno päältä ja toivottavasti herkullinen sisältäkin. Ensimmäinen vaihe oli keksiä päivä, jolle kakun teen. Ensimmäinen vaihtoehto oli H:n syntymäpäivä, mutta lopulta tajusin sen tulevan liian pian. Lisäksi kakun valmisteluun helposti nakitettava lapsityövoima ei ole paikalla ennen kyseistä päivää. Piti siis siirtää. Lopulta päädyin siihen, että juhlimme tänä vuonna meidän ensimmäistä hääpäivää kakulla lasten kera. Paikalla on siis silloin ainakin 4 kakkua poskeen pistelevää ihmistä. Hyvällä tuurilla muutama muukin.

Alusta alkaen päässä pyörivä idea oli, että kakun päälle tulee ainakin pikkumarenkeja (yksi alamittaisista halusi oppia tekemään marenkeja, joten loistava tilaisuus siihen), pensasmustikoita ja vadelmia. Ja kaikki muu olikin auki. Onneksi netin ihmeellinen maailma on pullollaan mitä erilaisempia kakkureseptejä, piti vain löytää se sopiva, josta lähteä muokkaamaan... 

Loppujen lopuksi K-ruoka lehdestä löytyi kakku, joka tuntui suunnilleen sellaiselta minkä haluaisin. Vielä kotikotona asuessa opin äidin kanssa tekemään kakkuja, jotka yleensä olivat kermakakkuja mansikkasisällöllä. Yleensä ne olivat myös vähintään 10 hengelle. Nyt halusin päällysteeksi muuta kuin valkeaa kermaa ja sisällöksi muuta kuin mansikkaa + kermaa.

Ensimmäinen ongelma oli sopiva irtopohjavuoka. Niitä nimittäin löytyi kaksi tästä taloudesta. Mittailin ja laskin tilavuuksia ja arvoin, kumpaan vuokaan kakku tehtäisiin. Loppujen lopuksi netistä löytyi kätevä ohjeistus siitä, kuinka monen kananmunan pohja mahtuu minkäkin kokoiseen vuokaan.   

Tässä itselle muistiin (ja mahdollisesti muille hyödyksi)
Aluksi aina vuoan halkaisija
15 cm - 2 munaa - 6 hlölle
20 cm - 3 munaa - 9 hlölle
22 cm - 4 munaa - 12 hlölle
24 cm - 5 munaa - 15 hlölle
26 cm - 6 munaa - 18 hlölle

Tämän ohjeistuksen myötä päädyin tekemään 2 munan ruskean kakkupohjan (kakkupohjaan lisättiin kaakaojauhetta). Kakkupohjan jäähdyttyä halkaisin sen ja lisäsin väliin vadelmamoussea


Vadelmamousse
200g pakastevadelmia
2 dl vispikermaa
5 liivatelehteä
200g vaniljatuorejuustoa
0,5 dl sokeria

Laita liivatteet likoamaan n. 10 minuutiksi kylmään veteen. Sulata vadelmat kattilassa koko ajan sekoittaen ja pilko samalla vadelmia pienemmiksi (vadelmien pitäisi kiehua 2 minuuttia). Anna vadelmien jäähtyä ja vatkaa kerma. Lisää kerman sekaan sekoittaen vaniljatuorejuusto, sokeri ja vadelmat. Purista liivatteista vesi pois ja sekoita ne 2 rkl kuumaa vettä. Lisää liivateseos myös kerman joukkoon. 

Suojaa irtopohjavuoan pohja sekä reunat leivinpaperisuikaleilla. Laita puolikas kakkupohja vuoan pohjalle ja kostuta se hyvin maidolla. Kaada vadelmamousse päälle. Kostuta toinen puolikas kakkupohja alapuolelta maidolla ja lisää moussen päälle. Kostuta myös pinta maidolla. Nosta jääkaappiin hyytymään yön yli. 

Ja lopuksi vielä kakun päällystys + koristelu. 
Sulatin n. 80 g tummaa suklaata ja annoin sen hieman jäähtyä. Vatkasin 2 dl kermaa ja sekoitin kermaan sulan suklaan.  Tämän suklaakerman sivelin kakun päälle ja koristelun loppujen lopuksi marengeilla (ohje täältä), mustikoilla ja mansikoilla. 

Kakku sai kehuja, jopa vadelmakriittisiltä alamittaisilta. Varsinaisena hääpäivänä silloin vuosi sitten emme syöneet hääkakkua, joten tämän leikkasimme yhdessä vallan perinteisesti. Wohoo. 

Kommentit

  1. Upea kakku!
    Itsellä(kään) ei ole juurikaan tullut tehtyä perinteisiä täytekakkuja, vaikka lasten synttäreitä on useammat meillä vietetty. Ja tämä vain siksi, koska en itse juurikaan tykkää perinteisestä täykkäristä :). Nyt muutaman kerran on lapset itse vaatineet sitä "oikeaa" täykkäriä juhliin ja ihmeen hyvin on onnistuneet. Itse olen käyttänyt kinuskikissan sivuja, joissa on pohjiin, täytteisiin ja kuorrutteisiin eri vaihtoehtoja, joita voi oman maun mukaan yhdistellä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän …