Siirry pääsisältöön

Vuosi 2017

Vuoden 2018 otimme vastaan mun kotikotona lumen ja oikean talven keskellä. Vietimme aikaa ulkona niin aattona kuin vuoden ensimmäisenä päivänäkin (ja ehdin laskea kummankin vuoden ensimmäisen pulkkamäen). Katsoimme ilotulituksia, paistoimme makkaraa nuotiolla, potkuttelimme potkukelkalla (alamittaisten ensimmäinen potkurikerta.... ja siitä kyllä otettiinkin ilo irti), katsoimme leffoja. Rentouduimme ja nautimme siitä lumesta. Kuinka ihanan valoisaa kaikki olikin lumen myötä päivisin ja öisinkin kuutamo valaisi lumihangen.
Mutta mitenkäs se vuosi 2017? Se sisälsi ainakin kivoja matkoja. Matkasimme skidien kanssa autolla Slovakiaan hiihtolomaksi ja selvisimme hengissä sekä ilman suuria riitoja matkasta. Kesällä kävin ystävän kanssa Skotlannissa huristelemassa autolla. Ja syksyllä käytiin vielä H:n kanssa pariskuntareissulla Barcelonassa. Lisäksi Tallinnassa tuli käytyä muutamaan otteeseen.

Luin vuoden aikana 79 kirjaa, joista parhaimpina jäivät mieleen (ei missään erityisessä järjestyksessä):
Anni Kytömäki: Kivitasku
Dan Brown: Alku
Yoko Ogava: Professori ja taloudenhoitaja
Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
Kati Hiekkapelto: Tumma

Syksyn ajan olin kiireisempi kuin varmaan koskaan (koska muisti on armollinen, niin ainakin kiireisempi kuin viimeiseen viiteen vuoteen). Pidettäviä tunteja on ollut enemmän kuin koskaan, joten töitäkin on ollut sen myötä selkeästi enemmän. Mutta tänäkin vuonna olen tykännyt töistäni ja edelleen kokenut saavani nautintoa teinien kanssa olemisesta. Kiirettä aiheuttivat myös harrastukset. Kävin viron kielen kurssilla kerran viikossa (tätä en kuitenkaan enää jatka keväällä, koska aikataulut eivät vaan toimi) ja lisäksi fitcampissa kaksi kertaa viikossa. Olenkin siis tänä syksynä harrastanut säännöllisemmin liikuntaa kuin kertaakaan aikuisiällä. Ja huipuintahan koko hommassa on se, että olen vielä nauttinutkin siitä. Tätä jatkan siis keväälläkin.
Nykyisessä talossa asumista tuli kesällä 2 vuotta täyteen, joten ensi kesänä onkin sitten tarkoitus luopua näistä runsaista neliöistä ja muuttaa meille järkevämpään asuntoon (niin sijainniltaan kuin kooltaankin). Uusi asunto löytyikin tässä loppusyksystä ja sen valmistuttua ensi kesän aikana, onkin tarkoitus muuttaa sinne. Sitä ennen nykyinen koti on toivottavasti myyty jo seuraavalle omistajalle. Tämä neliöiden vähentäminen (asuinneliön taitavat vähentyä aikalailla 100 neliöllä...) onkin sitten aiheuttanut erinäisiä tavaramietintöjä. Osasta tavaroista ollaankin jo hankkiuduttu eroon ja tavaroiden karsiminen jatkuu edelleen.

Tämä vuosi on ollut hyvä vuosi. Kiireestä huolimatta on ollut aikaa tavata ystäviä ja myös aikaa omalle itselleni. Luultavasti liikunnan (ja aivan huippuporukan) ansiosta jaksoin syksyn yllätävänkin hyvin. Osallistuin myös tänä vuonna moniin erilaisiin juhliin. On juhlittu 100-vuotiasta Suomea useammassa kokoonpanossa, on ollut rippijuhlia, vauvajuhlia, 50-vuotisjuhlia, lakkiaisia, syntymäpäiviä ja pikkujouluja.

Viime vuodesta piti tulla retkeilyn vuosi. Ei tullut. Tosin huipuimpana retkeilykokemuksena oli telttaretki Porkkalanniemeen, mutta muuten retket taisivat rajoittua muutamaan eväsretkeen. Ehkä tänä vuonna enemmän?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj