Siirry pääsisältöön

Aamiaissämpylät ja järjestelmällisyydestä

Heräsin tänään vahingossa jo 6.45. Kahdeksan tunnin yöunien jälkeen ei vaan enää nukuttanut. Hipsin hiljaa alakertaan juomaan teetä ja lukemaan. Kului puoli tuntia, kului 45 minuuttia (ihanaa omaa, hiljaista aikaa). Sitten tuli mieleen aamiaissämpylät, miksi en tekaisisi sellaisia. Olisivat sopivasti lämpiminä muiden herätessä. Tuumasta toimeen ja kaappeja kaivelemaan. Tällaiset syntyivät

Aamiaissämpylät (9 kpl)
4 dl sämpyläjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäleseitä
vajaa 1 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
3,5 dl n.42-asteista vettä
2 rkl Flora Culinessea

Sekoita kuivat aineet keskenään (myös kuivahiiva). Lisää vesi + Flora. Sekoita. Taikinan olisi hyvä olla mieluummin hieman löysää kuin kiinteää. Anna nousta n. puoli tuntia (tai enemmänkin) ja nostele lusikalla kasoja pellille. Nostata kasoja vielä kymmenisen minuuttia. Paista 225C n. 25min.

Mikä näissä sämpylöissä oli sitten niin erityistä? Useimpina lapsiviikonloppuinahan meillä tehdään aamuisin sämpylöitä tai pataleipää. Erityisyys tuleekin siitä, että keksin tämän idean vasta näin aamusella. Ja lisäksi tein sämpylät vähän siitä sun tästä, mitä kaapeissa sattui olemaan (yleisenä vinkkinä, kuivahiivapaketti on yksi maailman kätevimmistä keksinnöistä. Tuorehiiva yleensä unohtuu ostaa, unohtuu kaupan kassalle, häviää muuten vain tms. Kuivahiivapaketti on pelastanut tämän talouden useamman kerran.).

Minua ei nimittäin voi sanoa spontaaniksi millään mittarilla. Suunnittelen asiat etukäteen (ja tykkään merkitä asiat etukäteen bujoon) ja suurin spontaanius on siinä, että saatan jättää illan tyhjäksi ja viettää koti-iltaa ilman menoja... Olen myös yleisesti ottaen järjestelmällinen. Tiedän missä mikin tavara on ja käytän enimmäkseen valmiita reseptejä ruokaa laittaessa. Suunnittelen ruokalistat etukäteen, enkä todellakaan saa aikaiseksi mitään järkevää ruokaa siitä, mitä jääkapissa sattuu olemaan. Tosin tällaista tilannetta ei tule, koska mulla on jokin suunnitelma aina.  Ainoa paikka, missä olen epäjärjestelmällinen on työpaikka. Näkisitte luokkani opepöydän. Oppilaita naurattaa, että ainoa hetki kun työpöytäni on siisti, on kokeen jälkeen. Koetta valvoessa yleensä nimittäin ehdin järjestellä pöydän. Ja yleensä seuraavan normitunnin jälkeen se on taas kaaoksessa.

Suunnittelen töissä kyllä tuntini (en kuitenkaan mitenkään erityisen tarkasti, lähinnä niin, että varaan koneet tai otan kopiot tai infoan erityisopettajaa siitä, mitä ollaan tekemässä). Aikataulua (jonka olen siis itse tai työkavereiden kanssa tehnyt) kyllä noudatan. Mutta siellä tunnilla sitten asiat eivät ole kovin suunniteltuja. Toki kymmenen vuoden kokemuksella tiedän, mitkä asiat toimii, mutta hirveän paljon mennään sen mukaan, miltä kannalta oppilaat sattuvat asiaa lähestymään. Lisäksi hukkaan töissä hirveästi tavaroita. Kopiopino häviää jonnekin, puhelin on hautautunut jonkun kasan alle jne. Väitän, että teinien seura saa aikaiseksi tämän. Ei kannata olla turhan tarkka, kun asiat teinien kanssa muuttuvat kuitenkin. Yksi huonosta päivästä kärsivä kasiluokkalainen saattaa muuttaa koko tunnin rakenteen. Toisaalta yksi loistavasta päivästä nauttiva oppilas muuttaa asiat myös. Koskaan ei voi siis tietää etukäteen.

Tämä siis töissä. Kaikkialla muualla olen rasittavan epäspontaani. Tämä aamu olikin siis positiivinen yllätys. Ehkä se spontaanius vielä sopivassa määrin joskus löytyy.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj